Leikkimielisellä virtuaalisella kakkoskierroksella

Olen aiemminkin kirjoittanut suuresta inspiraationi lähteestä; jätkistä. Nyt kun olemme muuttaneet ja kadulla näkee ihan uutta materiaalia liikkeellä, ajattelinkin miettiä taas asiaa uudelleen: millainen olisi Taikinan kakkoskierroksen mies?

Itseasiassa sunnuntain Portsapäivillä näin hyvinkin kakkoskierroksen miehen tyyppisen ilmestyksen, karvanaamaisen suttuisen laiheliinin, jolla oli aurinkolasit. Sanoinkin uusille ystävilleni, että jos joskus eroan tai Miettinen kuolee, haluaisin tuollaisen miehen.

Miettinen vaihtaisi minut varmasti heti Lolaan, joka on kuulemma hänen pitkäaikainen ihastuksensa. Lola esiintyy ensi lauantaina Starkissa, ja me olemme lasten kanssa Särkänniemessä, joten saattaa olla, että kakkoskierroksen alkaminen voi olla lähempänä kuin luulenkaan! Ylipäätään luulen, että minut voisi vaihtaa johonkin huomattavasti laihempaan ja säyseämpään vaimoon, jos eteen sattuisi.

Miettisen seuraaja olisi mielikuvissani sellainen suttuinen ja vakosamettinen villapaitajätkä, jolla olisi pakollinen a) parta b) viikset c) pillifarkkujen lököperse d) villapaita/takki e) mustaa pikkupipoa ja bändikamaa päällä ja se olisi sellainen luonnollinen karvanaama.

Isonenäisyys, kuluneisuus ja juutalaisen näköisyys olisi ehdoton plussa! Ja tuollainen juoppolook olisi siis vain ulkonäköä, itse mies saisi olla terävä kuin partaveitsi! Ei mitään paskajuoppoa kiitos! Sillä saisi olla myös vähintään yhtä paljon levyjä, lapsia, pyöriä ja muuta sälää kuin Miettisellä, tai ainakin se haluaisi tehdä tyttökaksoset kanssani näin vanhoilla päivilläni.

Tässä pari inspiroivaa kuvaa noiden aiemmassa jutussa sanottujen lisäksi:

Tällänen naama:

Ja tälläset kengät:

Miettinenhän on kaikkea tätä karvankasvua lukuunottamatta, ja enhän mä sitä taistelutta pois antaisi..Mutta tälläinen kiva pieni mielikuvaleikki vaan. Eikä kenenkään nimimerkki mustaleski-76 tai isätön Seattlessa tarvitse tulla moralisoimaan, en oikeasti eroa tai toivo kuolemaa, kunhan vaan herkuttelen jätkillä!

Ja samalla kiitän jätkiä (ja miettistä ja lapsia, joo joo); te olette saaneet mut yrittämään ja ylittämään itseni päivittäin! Vuodesta 89 vai mitähän se oli, ekan Bravo-lehden jälkeen, kun näin Brossin pojat, olen rakastanut poikia ja miehiä. Ne on ihania!