tiistai 29. toukokuuta 2012

Sisustusjuttuja

Aiemmin esittelemäämme uuteen asuntoon tullaan tekemään keittiöremonttia muun pintaremontin ohella. Mietin jo tapetteja yläkertaan, mutta nyt olen alkanut hakea inspiraatiota keittiöön ja ylipäätään muuhun unelma-asunnon remonttiin.

Ystäväni ystävä tutustutti minut yhteen upeaan sisustusblogiin, jossa on ollut muutamia aika täydellisiä keittiöitä. Tässä muutama ihan tappoihana keittiö!

Keittiö 1, ihana keltainen ja ihanan yksinkertainen
Keittiö 2, kreisi ja paljon tavaraa ja pientä sössöä. Upea ja valkoinen.
Keittiö 3, mustavalkoinen tehdaskeittiö, ihan mahtava.

Unelmieni keittiö olisi suhteellisen paljon samanlainen kuin tässä nykyisessä asunnossa, mutta isompi ja enemmän olohuoneen yhteydessä. Ruokapöytä onneksi mahtuu uudessa asunnossa keittiöön ja koska kaikki laitetaan uusiksi, on kaikki mahdollista.. Mutta jotenkin luulen, että keittiö on varmaankin sekoitus nykyistä keittiötämme ja tuota keittiö 3-vaihtaria. Musta alaosa ja kaapiton/minimikaapillinen yläosa harmaaseen viittaavalla neliökaakeleilla voisi olla se juttu. Keltaista verhoissa tms ja jotain terästä ja pastellia. Ai ai.

Kaupunkireissu (se ehkä viimeinen)

Käytiin tänään poikain kanssa vähän kaupungilla kahvilla ja shoppailemassa, niinkuin kunnon laiskiaisäidin kuuluukin. Edellinen shoppailukerta jäi hieman tyngäksi ja kytemään sellasena kaupunkireissun kauhukuvana, että ajattelin palata rikospaikalle ja yrittää uudelleen. Viime reissulla siis  Lalli karkasi Kampin imetyshuoneesta, josta juoksin rintsikka auki (imetysluukku onneksi edes päällä), huutava Lennu kainalossa ja sain karkulaisen juuri ja juuri (takatukasta) kiinni. 

Juostessa tunsin, kuinka legginssit vetivät mekkoa alaspäin samalla kun paita rullasi ylöspäin, eli juoksin pitkin ostoskeskusta keskivartalo paljaana(plus se vapaa tissi paidan alla) kahden huutavan lapsen kanssa. Hävetti, ahisti, oli kuuma, teinit käkättivät minulle ja olo oli kuin euroopan paskimmalla äidillä, kun palasin takasin imetyshuoneeseen raivoamaan sillä tavalla "sivistyneesti mutta tiukasti" ja lähdin takaisin puistoon kytemään. 


Tänään kuitenkin yritin uudelleen ja kaikki sujui kuin unelma! Lalli nukahti matkalla rattaisiin, Lennu tuijotteli alaritsiltä suurilla kauriinsilmillään ja jokelteli tyytyväisenä. Kävin Stockalta hakemassa lapsille halpiskenkiä, kävin syömässä falafelrullaa Forumin rasvakuopassa (niinkuin muodikkaat kaverini sitä kutsuvat, itselleni se on "hieno ravintola"), kahville heränneen Lallin kanssa ja sitten Popsuun. Imetyshuoneessakin käytiin hurmaamassa kanssaäitejä luontevalla ja rennolla äitiydellä ja hyväkäytöksisillä lapsilla. Lopuksi vielä leikittiin musiikkitalon edessä ja lähdettiin kotiin ilman huutamista ja raivoamista. Joskus sitä vaan onnistuu! Hyvä me!

Alla kaikki ihanat löydöt, Lennulle upeat merihenkiset chinos-hodet ja merihenkinen raitapaita P.o.P:ista ja Cienta-kengät molemmille, kyllä nyt kelpaa Turussa lapsiaan esitellä!

Jotta kepeänheleä tunnelma säilyisi, kerron vielä uusien Bugaboo-vaunujen tilanteesta sen verran, että toimitus myöhästyy ensi viikolle. Vielä joudutte odottamaan messevää kuvareportaasia uusista vaunuista!

lauantai 26. toukokuuta 2012

Koulutus up in the ass of Timo

Olen sopinut itseni ja aikuisystävieni kanssa, että alan suhtautua ammattiylpeydellä suorittamaani ammattikorkeakoulututkintoon, ja muutenkin en mene sinne uuteen skoleen sillä tavalla kuin yleensä vaan uudella sykkeellä. Tarkoitus olisi reipastua ja aikuistua ja olla olematta sellainen epävarma iilimato, joka liimautuu ensimmäisen nuoren kylkeen ja pyytää että "vie minut luokkaan A1 ja etsi ruokala", vaan ottaa suoraan sellainen asenne, että "Minulla on jo yksi korkeakoulututkinto, pitkä työkokemus kiinteistöalalta ja tulin päivittämään/laajentamaan osaamistani".

Yleensä siis, jos esittelen koulutustaustaani, madallan ääntäni ja sanon vain että olen ollut paskassa/tyhmässä/ankeessa ammattikorkeakoulussa, kun en päässyt yliopistoon ja nolona kerron suuntautumisvaihtoehdokseni kansainvälisen yritysmarkkinoinnin, MUTTA en osaa mitään ja en usko ammattikorkeakoulujärjestelmään jne. Tähän piti nyt siis keskittymäni, kuinka olla ylpeä tradenomi ja sen kunniaksi ottaa muutaman ammattikorkeakoulukliseen mukaan juttuuni.

1) SWOT-analyysi Turkuun muutosta.
Strengths=pieni kaupunki, puhuvat suomea
Weaknesses= murre, oletettu sisäänpäinlämpiävyys.
Opportunities= voin saada uusia kavereita, helppo oppia pieni kaupunki
Threats= en saa kavereita, kaikki vihaa mua
2) Monialainen asiantuntijuus ja elinikäinen oppiminen. Mieleeni ammattikorkeakoulusta on jäänyt ainakin nämä kaksi sanaparia, ja nythän pääsen ihan aitiopaikalle jankkaamaan niitä. Ekana päivänä sanon nuorisolle: "olen monialainen asiantuntija, jonka harrastus on elinikäinen oppiminen". Samalla naulaan itselleni henkisen vanhuuden arkun, jonka sinetöin puhumalla lapsistani hellästi tai vaan unohdun jaarittelemaan jotain muuta epäolennaista.

3) Åbergin pizza. En osaa soveltaa sitä, enkä oikein kunnolla edes muista koko juttua. Mutta tykkään pizzasta.


Siinäpä sitä taas. On tosi hienoa olla tradenomi.

Lopuksi vielä hauska rallivideo:



Hullu vaunumutsi

MEILLE TILATTIIN BUGABOO DONKEYT!!!!!!!! Nyt on blogimutsisetit kunnossa!

-ei maksettu itse niitä
-Lalli nukkuu päiväunia
-Haluaisin joskus vielä yhden lapsen, jos luoja suo
-ne on tosi hienot musta nykyään
-kyllä ne mustakin on tosi porvarit
-näytän varmasti läskiltä kun niitä työntää
-varmasti paras jälleemyyntiarvo
-rakastan lapsiani ja haluan heille vain parasta
-olen hullu vaunumutsi
-no häpeen niitä jo nyt
-älkää tappako mua



Vanhat vaunut raapii maata ja on ihan riekaleina. Mutta jos joku haluaa ostaa ne vaikka mökkivaunuiksi, niin halvalla saa. Tai edes sen Phil & Ted'sin vauvakopan, niin myynnissä on!

torstai 24. toukokuuta 2012

Kesä!

Tänään kävimme Stadikalla uimassa isolla jengillä, kolme äitiä ja kuusi lasta. Reissu sujui oikein mallikkaasti ja ensi viikolla aukeaa Kumpulan maauimala, jonne pitää päästä vielä monesti ennen muuttoa, ja sitten suuntana onkin sitten joku Turkulainen simmottissii-uimala. 

Kiitos Mintulle ja Maijalle, ja Kaapolle, Elvikselle, Elsalle ja Otsolle!

Ps. Kuvissa näkyviä Katjan lätsiä huomenna myynnissä Brahen puistossa vilttikirppiksellä!









Taikina iholla

Otin kadulla muutaman kuvan itsestäni ja Lennusta ja kuvat näytti vahingossa samalta kuin Iholla-sarjassa. Seurasin alussa tosi tiiviisti sitä ja tykkäsin sarjasta jollain kierolla tavalla. Se Esin oli jotenkin tosi ihanan näkönen, se piipittävä arkkitehtimuija siinä zenimäisyydessään mun uusi voimaeläin ja Reino muistutti hermoheikkoudessaan hetkittäin oikeaa minua. Se parturinainen muuttui tosi kiinnostavaksi siinä kohtaa, kun sillä paljastui olevan se kasvattilapsi ja sillä oli jotenkin ihan lämmin suhde siihen niihin lapsiinsa. Ja Heli Kajosta en sano mitään.

Moni tyyppi on ollut sitä mieltä, että "Hae ihmeessä siihen, sä sopisit tosi hyvin siihen! Joojoo, anna mennä". No itse en kyllä ole samaa mieltä, ja hauras itsetuntoni ei kestäisi lukea Vauva-lehden keskustelupalstoilta kuinka sekari ja vammanen ja huono äiti kaikkien muiden mielestä olisin. 

Kaikesta aiemmasta Miettisen humutuksesta ja parisuhdehehkutuksesta huolimatta, alkaa kisakestävyyteni muuton, pakkaamisen aloittamisen ja normaalin imetyshuuruisen lapsiarjen keskellä rakoilla. Eilinen jakso iholla sarjasta a la Taikina olisi ollut ihan järkyttävää katseltavaa, vauhtia ja käänteitä ja paljon kirosanoja. Lopuksi vielä käsikamera, äiti ja lapsi sohvalle puhisemaan raivoa ja kuiskien haukkumaan Miettistä sille typerälle kameralle.

Tässä muutama esimerkki eilisestä kuvitteellisesta Iholla-jaksosta kuvin höystettynä:

Taikinanaama: "sä varmaan haluisit, että mä kuolisin niin saisit laihemman/nätimmän/nuoremman vaimon"
Miettinen: "Rauhotu" tai "...." ja tuijottaa tietokonetta

Taikinanaama: "Nää lapsetkin varmaan vihaa mua sit kun ne on aikuisia. Tää herpeskin leviää varmaan kohta koko naamaan"
Miettinen: "Rauhotu","..." tai "Joojoo"
Taikinanaama: " Sä et halua edes puhua mun kanssa, miksei me koskaan jutella?!"
Miettinen:"Rauhotu" tai "..." tai "Koita ite herätä viideltä"
Taikinanaama: "Koita asettua hetkeksi mun asemaan, niin tiedät miltä musta tuntuu"
Miettinen: "Rauhotu" tai "..." tai "Mä nukun nyt"

Jatkuu loputtomasti ja aika samalla kaavalla kunnes jompi kumpi nukahtaa tai siirtyy sohvalle. Naurattaa nyt, mutta eilen ei ollut hauskaa. Kylläpä siinä nimimerkki JennanÄiti-87:lla olisi vauvasivuilla puimista, kun Taikina kiipisi iholle! 

Ja ps. En taaskaan pakkaa, kun kirjotan tätä. JA huomenna me vietetään parisuhdeaikaa ja sit onkin jo viikonloppu ja kohta taas hermot riekaleina.

tiistai 22. toukokuuta 2012

Noloja tunnustuksia

1) Meidän vaunut alkaa olla aika rikki, (ja salaa sillä tavalla hiljaisesti olen ehkä hieman onnellinen siitä).  Onko järkevä valinta uudet vai käytetyt, yhden vai kahden, kuka ne maksaa ja koska ne ostetaan?

SAANKO MÄ NYT OSTAA NE BUGABOOT? KUKA NE MAKSAA? Siellä nettisivuilla lukee "osta nyt"- painanko vahingossa?

2) Tein tänään sellasen meidän äiti/entinen itseni-ostoksen, eli ostin ihanan retromekon vaan koska se oli niin suloinen.. Haluaisiko joku ostaa siis 90-senttisen vakosamettimekon?


3) Beverly Hills kytässä soi George Michaelin "I want your sex"-kappale ja se kuulosti hyvältä, (mutta ei alkanut tehdä mieli seksiä)


4) Kunhan vaan kirjottelen, ettei tarvi pakata.

5) Kohta menen nukkumaan ja syytän Miettistä siitä, ettei taaskaan pakattu. Tää on niin tätä.




lauantai 19. toukokuuta 2012

Kallio, kesä ja ravintolapäivä, I love you

No nyt on syöty, juotu, leikitty ja kävelty. Brakun lihikset menivät kuin kuumille kiville, ja jengi tykkäsi ja aurinko paistoi. Kävimme Brakun lisäksi myös kivalla Kalliokävelyllä ja vierailimme muillakin pop-up-pisteillä. Tässä hieman kuvasatoa päivästämme:

















Lopuksi vielä kuva koiran viettämästä ravintolapäivästä, eli kissanvessan herkut oli syöty parempiin suihin. Nam.

Ps. Soijalihisten reseptin lisään eiliseen ravintolapäiväpostaukseen! Ensi kerralla lihiksiä tai muita Taikinanaaman herkkuja tarjoillaan Turussa ravintolapäivänä!

perjantai 18. toukokuuta 2012

Uppopaistettu sielu, uppopaistetussa ruumiissa -sinun edestäsi vuodatettu

Paistettiin tänään karkeasti arvioiden sata soijarouhe-lihapiirakkaa huomista ravintolapäivää varten. Olo on sen mukainen, väsynyt mutta onnellinen. Kiitos Katjalle ja Hannalle, ja tervetuloa huomenna maistelemaan näitä herkkuja klo 10-16!

Lihisten resepti on vegaanistettu tästä Maku-lehden ohjeesta, maito siis korvattu soijamaidolla ja jauheliha n. 2,5 dl soijarouheella ja n. 5dl vedellä. Mausteeksi lisäsin vielä hieman jauhettua paprikaa ja ihan ministi chiliä.




Ja ps. Voi helvetti että mä näytän mun äidiltä! Samanlainen essukin! 

Mietteitä parisuhteesta

Vaikea ehkä uskoa, mutta äitiporukassa joskus puhumme muustakin kuin lastenvaatteista ja soseista tai miestemme ammateista ja tulotasosta. Hetki sitten Minttu Mami Go Go kirjoitti blogissaan parisuhteesta,ja ajattelin itsekin miettiä, miten lasten saaminen on vaikuttanut meidän suhteeseemme.

Välillä tuntuu siltä,että tämä pienten lasten vanhemmuusaika on sellainen uusi yläaste,jossa olet yksin se viimeinen neitsyt ja kaikilla on ihan sairaan ihana ja virkeä rakkauselämä. Omaa elämää vertaillaan niin hyvässä kuin pahassa muiden elämään; jonkun mies kuulemma puhuu, muttei pussaa, toisen pussaa muttei puhu, yksi ei ole ikinä kotona ja yksi on kuulemma muuten vaan ihan urpo. Jotkut harkitsevat sadannetta lasta kun on niin helppoa ja joillain yksikin on ihan liikaa. Joka tapauksessa tuntuu, että kaikilla on jotain ongelmaa lasten jälkeen.

Varmaan kukaan ei taas ylläty, jos sanon että olen monesti tuntenut kateuden pistoja sydämessäni muiden äitien juttuja kuunnellessani. Kaikilla muilla on ihanaa, ja niiden miehet palvoo niitä ja kantaa lahjoja ja hoitaa lapsia ja suostuu juttelemaan aamuyöllä tunteista ja äitiyden mukana tulleesta syyllisyydentunteesta ja ymmärtää niitä. Kaikki muut myös saavat ihania yllätysmatkoja ja kuumia hotelliöitä ja meillä on vaan tällästä arkea.

Äkkiseltään ajateltuna on tosi helppoa listata ne asiat, jotka tuossa kaikkitietävässä anusnaamassa ärsyttää. Mutta jos yhtään saan hengähtää ja ajatella, muistan kyllä mikä tuossa Miettisessä on ihanaa.  Parisuhde on enemmän kiinni halusta olla toisen kanssa kuin siitä mitä se toinen tekee tai millainen se toinen on.

Mutta ne hyvät asiat: Luotettavuus, rauhallisuus, samanlainen arvomaailma, iso nenä ja muutenkin ihana ulkonäkö, kiva tyyli ja sellainen yleinen stressaamattomuus. Samat asiat voi huonona päivänä myös olla ne, joita koko hahmossa vihaan; hitaus, hiljaisuus, saamattomuus, kommunikoinnin puute ym. Kyse on siis vaan näkökulmasta.

Samaa tietenkin voi odottaa parisuhteen toiselta osapuolelta. Tottakai toivoisin, että myös minua arvostettaisiin ja arvostus näytettäisiin päivittäin. Kyse on ihan pienistä jutuista, tavallisista asioista; siitä että toinen keittää kahvit tai tekee voileivän samalla kuin itselleen. Pesee lempipaidan, sanoo että näytät nätiltä, antaa suukon, odottaa että saan lapset nukutettua ja juttelee kuin ihmiselle. Sellainen kaikki unohtuu arjessa, vaikka juuri se auttaisi jaksamaan arkea. Sellainen, että myös minusta pidetään juuri sellaisena raivohulluna besservisserinä kuin parhaimmillaan saatan olla.

Katselen usein ikkunastamme yhteen asuntoon, jonka keittiössä näkyy vanhempi rouva kokkaamassa. Nainen kokkaa ja vetää muutamat väliröökit ja taas kokkaa. Mies käy välillä keittiössä auttamassa ja taas nainen kokkaa. Juuri sellaista odotan ajalta lasten jälkeen. Saan rauhassa kokata kantakaupungin kaksiossani jos huvittaa, lukea jos huvittaa, röökata jos huvittaa ja kukaan ei käske tai mitään ole pakko. Miettinen lukee, tamppaa mattoja, käydään Stockalla ja teatterissa ja vaan ollaan vanhoja. Ihanaa. 

Lalli sanoi yksi ilta minulle "äiti, kaikki pojat haluaa sun tissiä". Jotenkin ihana ajatus, jos niin olisikin, mutta kaikki minusta on varattu vain Miettiselle, jos tästä rupeamasta vain yhdessä selvitään.

Äitiysblogien klassikko: vaatepostaus

Olen pitkään suunnitellut, että kirjoitan lastenvaatteista, kun tuntuu että kaikki muutkin niistä kirjottavat ja kaikkia (?) ne kuitenkin kiinnostaa. Tällä hetkellä mulla on joku hetkellinen lastenvaateällötys ja osteluällötys, mutta eiköhän tämä tosiaan ole ohimenevä vaihe.

Olen siis aloittanut retrohenkisten lastenvaatteiden keräilyn jo huomattavasti ennen kuin sain tai edes ajattelin saavani lapsia. Hamstrasin retrovaatteita lapsia odottaville kavereille tai heidän olemassaoleville lapsilleen, jättäen option siitä, että jos joskus saan lapsia, ne palautetaan minulle. Säästin itsellänikin osan, ja piilottelin niitä kaapissa, hypistellen ja viikkaillen niitä silloin tällöin ja kokeillen niitä sylissä tai olkapäällä (kiva sekari). Myös kissat pääsivät kokeilemaan vaatteita, ja itseasiassa Lallin kanssa laitokselle mukaan otettu vauvanmyssy oli Osmo-kissan mitoilla tehty.

Lallin kohdalla olin ihan innoissani retrovaatteista ja käytin melkein ainoastaan kaikkea vanhaa. Jossain kohtaa, isompiin kokoihin siirryttäessä, huomasin kuitenkin että isompia retrovaatteita oli vähemmän ja ne eivät oikein sopineet Lallille ja olivat suhteellisen epäkäytännöllisiä. Tässä kohtaa lastenvaatesaagaa tutustuin erääseen junaratakauppanakin tunnettuun liikeeseen Kampissa, eli tuttavallisesti Popsuun!

Olin jo aiemmin käynyt Polarn O. Pyretin liikkeessä himoilemassa niiden juttuja, mutta pidin niitä liian kalliina ja jotenkin hienoina. Asiakaskunta oli mielestäni liian Eiralaista ja "laatutietoista"  ja lapset sellaisia ällöttäviä pikkukippareita ja porhoja, mutta näin mieleni vaan muuttui..Nykyisin miltei kaikki kamamme on tuota merkkiä, joko kirppikseltä tai uutena ja itsellänikin on sieltä ostettu takki. Samanlainen takki ostettiin jopa lapsettomalle kavereille alennusmyynneistä, kun se on niin hyvä.

Äitini, eli Lallin ja Lennun mummu, on tosi kova kirppishai, ja kantaa meille aina kassikaupalla Marimekon tai P.O.Pin vaatteita, joita löytyy ties mistä kirppiksiltä. Popin vaatteiden lisäksi olen lähtenyt mukaan Mini Rodini-villitykseen, ja jos kukkaro antaisi myöden, ostaisin vain Mini Rodinia tai Popsua. Jossain kohtaa sain itselleni sellaisenkin pakkomielteen että päivittäin selasin Polarn O. Pyret-lastenvaatekirppiksiä Facebookissa illalla sängyssä. Tosi omaperäistä, nimittäin koko Alppilahan kuhisee näitä samoja individualistisia lastensa vaatettajia.

Mistä äiti tykkää-osastoa

Nykyisin olen myös antanut kaikkia tyttölapselle kirppikseltä haalimiani mekkoja pois, koska tila on niin rajallista ja tyttöä tuskin meille tulee- ja jos tulee, niin ostan sille sitten jotain ihanaa pinkkiä päästä varpaisiin! Se muuten on yksi asia, jota olin vannonut etten tee; osta vaaleanpunaista tytölle tai vaaleansinistä pojalle. Nyt himoitsen kaikkea pastellisävyistä ja haluaisin pojille kaikkea ihanaa pastellia, mukaanlukien vaaleansinisiä asioita. Lisäksi kuitenkin vaikka pinkit farkut.

Toinen juttu, jota olin itselleni luvannut, oli etten osta mitään missä on auton kuvia. Nyt Lallin yksi lempivaatteista on Småfolkin ihana autopaita, joka on mennyt varmaan vuoden. Toinen lempivaate on P.o.Pin autopaita tai laivapaita, joka alkaa käydä pieneksi. Itse pidän eniten Popin perusraidoista, sekä venekauluksella että o-kauluksella, Slim-mallisista housuista ja chinos-housuista. Ulkovaatteet, varsinkin windfleecet ovat kovassa käytössä molemmilla ja Lallille on vielä ihana toppaliivikin.

Henkilökohtainen inhokkini Lallin vaatteista on Salama McQueen-hirviöpaita, jonka mummu on jostain kirppikseltä löytänyt. Paita on liian iso, aivan karsea collegerieska, jota olen meneen kertaan yrittänyt piilottaa alakaappiin tai kirppiskamoihin, mutta aina se kaivetaan esiin. Olemme sopineet Lalbukan kanssa, että sitä saa pitää kotona, mutta ulos ei laiteta "Salaviini-paitaa". Jotta en olisi hirviöäiti, ostin sitten salonkikelposemman Salamapaidan, sellaisen tiukemman t-paitamallin, jota saa käyttää muuallakin kuin vain omassa kodissa.
Mistä lapsi tykkää-osastoa
Saa nähdä mihin lastenvaatehullutuksiin lähden siellä Turussa mukaan, vai löytyyköhän siellä elämä jostain muualta..


torstai 17. toukokuuta 2012

Taikinanaama testaa: Kahvila Sävy

Täydellisen creman metsästys jatkuu, ja tällä kertaa kävimme ystäväperheen kanssa testaamassa uudessa paikassa avatun kahvila  Sävyn. Ei terve, ei moro, apua, siis pliis, nyt lähtee järki: niin ihana!

Sopivasti rosoinen, ihanan näköinen, lapset tykkäsi, äiti tykkäsi ja ihanaa että Kallio on vaan jotenkin niin maailman upein paikka nykyään. Harmi että me ei enää kuukauden päästä olla täällä imemässä cappuccinoa. 








Ps. Ravintolapäivän soijalihiksien täyte tehty viisinkertaisena, huomenna ja ylihuomenna paistetaan naama hiessä lihapiirakkaa! Luvassa Total vegan fatness-bakkanaalit Brakulla, uppopaista tai kuole-meininkiä kaikilla mausteilla! Kaikki tuotto lasten Puuhamaa-retkeen! Jes!