lauantai 30. kesäkuuta 2012

Tykkään:

-siitä, kun Lalli sanoo "Äiti, mä tykkään susta. Ollaan kavereita!" toinen vaihtari on "Äiti, sinä tykkäät musta"
- Lennun hienoista hampaista ja sen isohammashymystä
- Miettisen komeasta ulkomuodosta
- meidän uudesta rakastavasta elämäntyylistä täällä, kun on pakko olla lojaali perheelle eikä huidella kaikkien muiden pillin mukaan. Olen ollut todella kaveririippuvainen ennen, ja nyt kun kavereita ei ole, joudun viettämään aikaa ihan vailla aikatauluja.
- uudesta Filippa K-laukusta, jonka pakotin Mari Josafatin ostamaan muutaman Helsinkipuhelun jälkeen. Laukkua en ole vielä Turkuun asti saanut, mutta se on varmasti ihana. Ja sillä saan varmasti paljon ystäviä uudesta kotikaupungistani (eli en.)
- olen todella onnellinen, jos täällä pääsen jonnekin jumppaan. Lenkillä kävin jo!
- kirppiksistä
- tupakasta
- kahvista
- pienestä kännistä, sellaisesta seitinohuesta yllätys-nousuhumalasta, jolloin luulee että on sairaan hauska ja nätti ja päällä on ihanat, istuvat vaatteet. Sitten se menee ohi, ja tilalle tulee liikutus, änkytys, linkkaus ja kotiin haluaminen.
- huudella edellämainitussa nousuhumalassa jätkille
- kävelystä
- puhtaasta kodista, uusista lakanoista
-ruuanlaitosta, jota todella jo ikävöin. Odotan että pääsemme uuteen asuntoon ja kokkaamaan ja leipomaan. Kyllästyttää ikuinen einesten ja puolivalmisteiden syöminen!
-Torilla käymisestä
-kukista
-kehräävästä kissasta, kuorsaavasta koirasta ja tuhisevista lapsista

Aika mummojahan nää jutut sitten kuitenkin oli, mutta mä olenkin aika kotitalousmummo.


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Inhoan:

-pyykkejä, joita ei kukaan ensin pese ja kun ne pestään, kukaan ei viikkaa niitä pois
- tämän väliaikaisasunnon tuhnuista vessaa ja ällöä keittiötä
- Heli Kajon levyn nimeä ja koko henkilöhahmoa
- lemmikkejä, jotka rapisee ja hinkkaa, naukuu ja sekoilee öisin
- itseäni, kun en urheile ja sitten olen turhautunut
- petaamatonta sänkyä
- aamuhitautta koko perheessä
- omaa kärsimättömyyttäni
- sitä, ettei kumpikaan saatu niitä helvetin isofix-istuimia laitettua autoon. ja kun miettinen ajoi kauppaan, josta ne ostettiin, ne sanoi ettei niitä lisäkappaleita tarvita lainkaan. Miksi ne vittu on siinä paketissa sitten?
- tavallaan inhoan sitä että meillä on nykyisin auto
- inhoan, että meillä on auto ja en uskalla ajaa sitä
- inhoan Miettisen huutoaivastusta siinä helvetin autossa

Siinähän niitä sitten olikin. Tekisinkö vielä tykkään-listan....?


perjantai 22. kesäkuuta 2012

Taikinanaama etsii ystävää!

Olen nyt asunut neljä päivää Turussa ja en jaksa enää odottaa ystävää. Julistankin nyt siis suuren haasteen teille: Sydänystävä 2012! Mä tarvitsen paikallisen kaverin! NYT!

Voisit olla niinkuin Sanna tai Mari Josafat, sellainen kiva ja tuleva pitkäaikainen kaveri. Voisit olla ihan minkä ikäinen ja tyylinen tahansa, kunhan olet reilu, kiva ja luotettava. Haluaisin tehdä kanssasi kaikkea mitä kaverin kanssa voi tehdä, eli jumpata, kävellä, bailata, tehdä käsitöitä ja iltaröökata joskus. Plussa olisi, jos sinulla olisi lapsia tai tykkäisit minun lapsistani ja jaksaisit lähteä meidän kanssa puistoon ja Popsuun.

Voisit olla myös joku sosiologiatyyppi, tai muuten vaan yliopistomuija. Kasvissyönnistä ja kiroilusta saat ehdottomasti plussaa, mutta sekään ei ole pakollista. Voitaisiin yhdessä järjestää soijalihis-ravintolapäivää ja jotain muuta kreisiä yhteisöllistä. Saisit myös lainata/ajaa meidän uutta autoa ja voitaisiin ajaa yhdessä vaikka kirppiksille. Voin myös lainata sinulle vaatteitani, jos olemme saman kokoisia.

Mitä minulla olisi tarjota sinulle Turkulainen Sydänystävä 2012:
-se auto
-hyvät jutut
-mukavaa seuraa
-urheilua
-leipomista
-kivat lapset ja mukava mies
-konssukaveri
-tupakkaa

Ota rohkeasti yhteyttä! Tositarkoituksella! Ollaan ystäviä!
Mä suutun, jossei kukaan vastaa mulle!

Lukijan toivepostaus: Bugaboo Donkeyt

Muutama lukija on oikein kerjännyt käyttökokemuksiani uusista Bugaboo-vaunuistamme, joten tämä postaus ei ole mikään oma huikea ideani kirjoittaa vaunuista ja niiden ominaisuuksista. Ettäs tiedätte. En ole ostelijamutsi enää, vaan syvällinen ja tunteva äiti, jonka lompsa pysyy kiinni ja en hae hyväksyntää materialla. 
Vaunuhistoriani on suhteellisen vaihteleva: Lallilla oli ihanat viininpunaiset vakosamettiset retrovaunut ja kaikki retroa. Silloin Bugaboot olivat minusta ihan kauhean näköiset ja matalat ihme avaruusvaunut. Lennun odotusaikana ostimme huutiksesta Phil &Ted's Explorerit, joita käytimme tähän asti. Bugaboot hankin varmaankin ihan vaan ulkonäkösystä, kun edelliset vaunut menivät rikki. Nyt halusin uudet vaunut, ettei enää tarvitsisi ostaa kolmansia. Mietin myös tuotteen jälleenmyyntiarvoa, vaikka meillä on kyllä paha tapa saada kaikki rikottua ja vähintään hieroa täyteen jotain banaania.
Donkeyt ovat sillä tavalla kätevät, että niissä saa vatkattua lapsia kolmeen eri asentoon, vaihtaa kummankin suuntaa ja vielä matkustaa vaikka vain yhden lapsen kanssa. Jos vielä saisimme yhden lapsen, olisi vaunukoppa jo valmiina ja Lennulle oma osasto ja Lallikin tarvittaessa kulkisi seisomalaudalla. Ne ovat hyvät ja kevyet työntää verrattuna edellisiin vaunuihin, jotka viettivät aina oikealle. Näitä vaunuja on myös helppo työntää yhdellä kädellä, jos puhuu puhelimessa (kuten usein itse teen). Tavaratila on myös tuplaleveä, eli sinne mahtuu kunnon mustalaisleiri mukaan. Donkey'hin on myös ihania lisävarusteita (kuten meidän ihanat siniset istuinsuojat ja juomateline) saatavilla ja muutenkin ne ovat vaan ihanan näköiset. 

Mutta.. Kyllähän ne ovat ihan sairaan isot verrattuina niihin P&T:n vaunuihin! Joka puolella saa varoa ja selitellä jättivaunujaan, pyydellä avaamaan ovia ja auttamaan jne. Tuntuu että täällä Turussa emme mahdu mihinkään aina kolistelen isoilla vaunuillani joka puolella ja tukin reittejä ja pyytelen anteeksi. Sadesuojien laittaminen oli myös hermoja raastava operaatio, mutta päälle saatiin ja lapset pysyivät kuivana. 
Autoon emme vielä ole noita yrittäneet ahtaa, joten siitä ei ole kokemuksia. Joka päivä olemme renkanneet istuimet kolmanteen kerrokseen ja jättäneet kehikon rappuun, ja ihmeen helpot ne ovat olleet irrottaa ja kantaa. Myös yllättävä vaunuluiska-tilanne handlattiin niin, että irrotimme toisen istuimen, kavensimme koko roskan ja ajoimme luiskan alas ja kiinnitimme istuimen uudelleen. Kätevää!
Lopputulemana, kyllä ne on musta niin hienot ja jotenkin skenet, että kyllä niitä kehtaa työnnellä. Varsinkin pienellä ikäerolla ne olisi tosi mahtavat. Lalli on kuitenkin jo kolmevuotias, että ei sitä olisi pakko enää vaunuissa istuttaa, mutta pääsemme kätevämmin liikkumaan ja oma hermo lepää kun isompikin lapsi on köytetty vaunuihin.

Jos jotain jäi mainitsematta, niin kysykää! Ja itse tätä postausta pyysitte (vaikka kyllä mä tykkäsin tätä kirjottaa :))!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Vieraassa elämässä

Kun tämä muutto on saatu tehtyä, tuntuu että nyt olisi aikaa ajatella ja uskallusta tarttua epäkohtiin omassa elämässä. Kysyinkin Miettiseltä eilen iltakävelyllä, että onko tämä nyt sitten "meidän näköistämme" elämää, ja onko hän tyytyväinen tapahtuneisiin muutoksiin. Miettinen tuumasi hetken ja vastasi, ettei tiedä.

Samaa mietin itsekin monta kertaa päivässä- toivoisin nyt saavani jotain "sisältöä" tästä uskalluksesta. Nimittäin mulla on tullut tyhmyys- ja tavaraällötys ja kaipuu johonkin henkisempään kuin tähän ikuiseen osteluun. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana olen muuttunut ihme ankeaksi tavaramutsiksi! Mitä jossain blogissa tai hiekkalaatikolla mainostetaan, minä heti ostan! Jos joku sanoisi, että osta imetyshousut, niin varmaan lähtisin Kamppiin!

Nyt tämän muuton kautta kun mietin sitä kuvaa, jonka meistä varmaankin saa, kun tulemme jättivaunuillamme pihalle ja molotamme helsinkiä lapsillemme. Miettinen on koreana kuin venäläinen homo-riikinkukko ja lapsilla hienot vaatteet ja kalliit vaunut, itse yritän parhaani mukaan vastata perheeni imagoa. Kohta on autokin, jolla voimme lipua paikalle ja kaivaa lompsat esiin ja ostella. Yrjö. Mihin katosi se idealisti kirppismuija, jonka ei osta mitään uutena? Kulutuskriittinen vegaani, retroihminen ja kierrätyshullu?!

Nykyisin tuntuu, etten jaksaisi miettiä ja etsiä ja vertailla. En myöskään kerkeä metsästää ja odottaa asioita, enkä halua että kotini on täynnä säilytettäviä melkein sopivia vaatteita tai tavaroita. Tavaraa tulee ovista ja ikkunoista lasten myötä ja nyt muuton myltä tuntui että koko koti vaan hukkui erilaisiin tekstiileihin! Joka puolella oli joku rätti, vaate, peitto, verho, matto ja eläimet ja lapset yrjöilivät ja hinkkasivat itseään niihin. Ei ei ei! En kestä!

Mutta miksi sitten häpeän tätä nykyistä? Miksen voi iloita kivoista tavaroista ja asioista? Miksei mikään saa olla liian helppoa, vaan kaiken tulisi olla kärsimystä ja vaivalla hankittua? Siinä onkin sellanen hiuksenhieno raja, jonka olemme ehkä jo ylittäneet näillä osteluillamme. Tai viimeistään se ylittyy siinä auton ostossa.

Tästä tulikin kuitenkin vielä mieleen se, että tilasin American apparelilta ihanat korkeavyötäröiset legginssit ja juuri tein COS-tilauksen, kun asun täällä. Mutta ne oli viimeiset shoppailut ikinä! JA sitten ne Popsun alet, jos joskus pääsen sinne Skanssiin! Ja vaatteet on eri asia!

Ja tää koko kirjotuskin hävettää mua.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Magneettiäiti

Tänään aamulla oli taas loistava esimerkki siitä, kuinka erilaista meidän perheessä on olla äiti kuin olla isä. Menee taas sinne marttyyriäiti-osastolle, mutta menköön; kerran sitä vaan eletään ja valitetaan!

Tilanne meni siis näin: Miettinen nukkuu ensin pidempään Lennun kanssa ja itse nousen puuronkeittoon, Lalli ei halua puuroa ja taistellaan siinä tovi ja kantelen sitä olohuoneeseen miettimään miten puuroa syödään, se itkee ja huutaa jne. Lennu herää, haen sen ettei se tipu, Miettinen nousee omaan tahtiin kahville, kaivelee itseään siinä rennosti jutustellen ja siirtyy joka-aamuiselle teksti-tv-tuokiolleen olohuoneeseen ja keittiössä jatkuu sama meteli ja sota.

Myöhemmin vien lapset olohuoneeseen, jossa Miettinen yhä lepposesti viettää aamutuokiotaan kalsarit jalassa ja makoilee kahvikupin kanssa, yhä teksti-tv päällä. Alan imuroimaan keittiössä, johon lapset hiljaa alkavat valua, toinen auto kädessä repimään imurin töpseliä huvikseen seinästä ja toinen ryömimällä huutaen tullessaan. Miettinen saa jatkaa yhä kahvituokiotaan ja itsensä kaivelua sohvalla.

Miksi olen syntynyt naiseksi ja kuka minusta teki tälläisen marttyyriorjan? Ja miksei ne lapset imeydy siihen isäänsä, vaan valuvat sinne missä minä olen? Onko äideissä joku magneetti?

PS. Yritin etsiä tähän jotain kivaa naisorja-kuvaa, mutta en löytänyt kuin jotain seksiorjan kuvia, niin en sitten laittanut.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Fiilispurkaamo

No, ensimmäinen kokonainen päivä uudessa asuinpaikassa koettu. Mietteitä (ja tietenkin listan muodossa) :

1) tosi monella sellasella, joka kuvittelee "ajattelevansa omilla aivoillaan" vaikuttaa olevan rastat. Ja ei siis sellaset kusiset kampaamorastat, vaan sellaset kunnon anaalirastat. Eli sekava pöheikkö kaikennäköistä suttua ja sitten joku kiva pipo/huivi/hikipanta tms. siihen päälle.

2) Täällä on ihanan näköistä ja ihania taloja ja paljon nähtävää, ihan kuin olisi ulkomailla!

3) Yhteen paikalliseen otin kontaktia, ja toiseen yritin. Paikallinen oli selkeästi vaivautunut tuttavallisuudestani ja "vapaamielisyydestäni", ja en tosiaan puhunut mistään välilihan repeämisestä vaan ihan tavallisista lapsiasioista ja Turun kauneudesta.

4) Vesi virtaa kaikista hanoista aivan sairaan hiljaa, sekin kuin ulkomailla siis!

5) Stockan herkussa oli vanhempia myyjättäriä, ja myyjät hymyilivät ja puhuivat asiakkaille hauskasti eivätkä vihanneet julki-imetystä.

6) Haluaisin jonkun kaverin tänne kävelemään kanssani ja tekemään jotain

7) Se murre on kyllä hassu. Pakko jäädä vaan kuuntelemaan sitä puhetta, ja miettii vahingossa että onko tuo tosissaan vai vitsaileeko se. Sitten tajuaa että kaikki puhuvat samalla tavalla ja oma puhe kuulostaa joltain Vintiöiden sketsiltä niiden mielestä.

8) Haluaisin Popsun alennusmyynteihin, olisko liian epätoivoista laittaa Facebookin POP-kirppiksille viestiä että haluan turkulaisen Polarn o. Pyret-kaverin? Tuleeko joku ceeppari sitten mun mukaan ja en osaa puhua sille mitään?

En saanut kuvia siirrettyä, lisään myöhemmin!

Nyt nukkumaan! Tulkaa tänne! Moro!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Turku, here I come!

Täällä sitä nyt sitten ollaan, Turussa. Lapset nukkuu ja me netataan vierekkäin sohvalla laatikoiden keskellä. Asunto on aika ihana sittenkin, vaikka onkin vaan väliaikainen osoite. Olisi ihanaa ajatella, että tämä olisi nyt tässä, eikä taas parin kuukauden päästä uudelleen samaa urakkaa.. Näkymä ikkunastakin on niin jotenkin ihmeellinen! 
Muutto tänne sujui kahdessa osassa ja yhtä välikohtausta lukuunottamatta ihan kivasti. Luulimme nimittäin, että Ulla-kissa oli kadonnut hoitopaikastaan! Olin oikein kerrankin ajatellut, että muutan rennosti ilman eläimiä ja vien ne hoitoon vanhalle ystävälleni, Kikille. Hoitopaikasta kuitenkin soitettiin että kissaa ei näy missään ja ikkuna oli vahingossa jäänyt auki. Miettinen ja muut muuttomiehet olivat Turussa jo ja lasten kanssa siis haahuilimme pitkin Kalliota ja Alppilaa ja kissitimme ja huutelimme kissaa, jota ei näkynyt. Kävin myös sisällä monta kertaa huhuilemassa, tuloksetta.

Ilmoittelimme karkulaisesta kaiken maailman sivustoilla ja olimme hoitajan kanssa aivan paniikissa, ja varmoja että gisuliini löytyy auton liiskaamana Sturenkadulta. Olimme kaikki ihan murheissamme ja mietin miten kauheata on lähteä ajamaan vieraaseen kaupunkiin ilman kissaa ja yöllä heräilin sata kertaa murehtimaan Ullan kohtaloa. Yöllä yhden jälkeen Kikki oli laittanut viestin, että Ulla oli liikkunut asunnossa! Se oli piileskellyt sokkelin alla! Jee! Mikä helpotus! Ihanaa! Ulla, en vihaa sinua enää koskaan! 
Kissaepisodista selvittyämme ajoimme tänään kolmessa osassa Turkuun: minä, mummu ja huutavat eläimet, Lapset ja Miettisen vanhemmat ja itse Miettinen pakulla. Nyt on homma paketissa ja huomenna   saa Lainalaatikko hakea laatikkonsa. Kamat ovat levällään ja kaikki sekaisin, mutta nyt tämä mamma rentoutuu. Vihdoin muutto on ohi! Turussa ollaan!
Kiitos Kikille ja muuttomiehille muuttoavusta!

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Läksiäiset

En ole kerinnyt kirjoitellä tänne viime päivinä,koska olen niin tiiviisti ahdistunut tulevasta muutostamme ja pakkaamisesta. Aika lamaannuttavaa muuttaa, kun tavaraa vaan ilmaantuu joka nurkasta ja aina kun jotain pakkaa, joku pieni käsi repii niitä pois. Nyt kamat ovat vihdoin kasassa ja voin hengähtää ja huokaista helpotuksesta. Huomenna muuttokuorma lähtee!

Mukavasti olen keksinyt pakkaamisen sijaan kaikkea muuta kehittävää ajanvietettä itselleni, kuten tavaroiden ostelu (koska Turussa ei ole kauppoja), Babybio Lennun kanssa (lapsi tarvitsee virikkeitä,ja rakastanhan lastani), uusien Bugaboo Donkeyden ulkoilutus(jeeeeee!) jne
 
Eilen ystäväni olivat järjestäneet minulle yllätysläksiäiset,jotka olivat tosi kiva piriste. Yllätys kyllä meni vähän pilalle, koska luin Miettiselle aiheesta tulleen viestin sohvalla vieressä istuen. Tai tiesin siis yllätyksestä,mutta en yllätyspäivästä. Olin aavistellut jo viime perjantaita,mutta mönkään meni. Eilen olisi ollut Alppilan äitien ilta,joten epäilin sitä seuraavaksi ja sehän meni oikein!

Juhlat olivat tosi ihanat ja kivat, oli mukava kuunnella koko ilta kehuja ja kivoja muistoja itsestään jakuulla kuinka kaikki tulevat kaipaamaan minua ja loistavaa seuraani.Kaikki olivat tuoneet herkkuja ja leipomuksia, kuohuviiniä ja siideriä, lahjoja ja ilta oli mahtava!
Kaikki jotka tuntevat minut pidemmän ajan takaa, tietävät etten osaa juoda viiniä ilman riskiä liiallisesta päihtymyksestä. Eilinen olikin oikea klassikko; lipitin kuohuviiniä kuin vettä ja lopputulos olikin sitten kehitysvamma-känni eli lopuksi olin puhekyvytön, linkkaava ja itkevä möykky, jota raahattiin mukana.
Mulla on kyllä tosi ihania kavereita, uusia ja vanhoja! Kiitos kaikille osallistuneille ja olen tosi otettu saamastani huomiosta! Kiitos Anna, Sanna, Katja, katri, Ija, minttu,Anna-Riitta, Suvi, Mervi, Henna, Kaisu, Maija,Meri, Tuuli, Anu, Nancy, Mari (puuttuuko joku?) Mä tykkään teistä kaikista!
Muistojen pussi muuttaa mukana Turkuun, ja siellä muistelen teitä. Toivottavasti Turku tarjoilee parastaan ja saan edes yhden kaverin sieltä.Tälle yhdelle kaverille kerron sitten teistä sillä tavalla sopivasti väritettyjä juttuja, kuinka huippuja te olette!

Onnea myös Millalle, joka oli saanut vauvan ja jonka olisi pitänyt olla paikalla. Ja Jenni, joka kutsuttiin liian myöhään, olisitpa tullut! 

Nyt pidän virallista muuttovapaata täältä, palaan astialle sitten turkulaisena!

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Ravintolapäällikkö Marko

Tällaisina kiireisinä päivinä/viikkoina tuntuu kuin olisi Vintiöiden sketsistä "Ravintolapäällikkö Marko" se ravintolapäällikkö Marko. Kaikki puhuu samaan aikaan, mitään ei saa tehtyä ja kaikki kaatuu päälle. Ennen luulin, että töissä on tuollaista, mutta kotonahan on vielä pahempaa markoilua.


Parhaiten täällä selviäisi, jos olisi kärpäsen näkökenttä, pöllön pään kääntyvyys, koiran kuulo ja lehmän hermot. Samaan aikaan kun yrität ladata astianpesukonetta, katsot kahteen suuntaan, jossa vauva syö kissanhiekkaa ja Lalli rynkyttää postiluukkua, huudat koiralle joka raapii korvansa irti ja vahtaat ettei puuro pala pohjaan. Siitä kun selviää, on Lallilla pissahätä ja Lennu läträä koiran juomakipossa ja koira hankaa anustaan mattoon.

Siinä sinkoilet kuin pingispallo aistit höröllään kaikkien näiden välissä ja odotat että ne nukahtaa illalla, ja sitten et osaa rentoutua. Kiukuttelet Rento-Miettiselle kun se ilmoittaa katsovansa kolme viikkoa futiksen EM-kilpailuja kalja kädessä ja todellakin osaa ottaa elämästä kaiken ilon irti. 
Ja siis kenessä se vika nyt sitten olikaan?

Turkulointia

Käytiin torstaina Turussa hakemassa väliaikaisen asuntomme avaimet ja samalla hengattiin Turkuskeneä rajusti. Mukana menossa oli siis rekisteröitynyt lukijani, Mari, lapsineen ja tietenkin omat mussukaiseni ja tarkoitus oli katsella, kuunnella ja ottaa tuntumaa uuteen kotikaupunkiimme lasten kanssa. VR:llä oli upea tarjous, jolla kaksi aikuista pääsi yhden hinnalla, ja lapsia niin paljon kuin mukaan kehtaa ottaa! Hyvä VR! Leikkivaunu Hessu Kissala-junassa oli ihan mahtava ja matka sujui todella kivuttomasti 4 lapsen kanssa.

Kuvia matkanteosta:



Kävin esittelemässä Marille uuden asuinalueemme ja sen puiston, ja lasten mieliksi menimme ihmeellistä siltaa takaisin kylille.

 Lounas ravintola Kertussa. Tosi kiva paikka, jossa lapset eivät ainakaan näyttävästi häirinneet ketään. Lapset juoksivat, kikattivat, itkivät, makasivat lattialla, imivät maitoa ja itse laitoin vissyä salaa sammakseen. Ja kukaan ei suuttunut, eli hyvä paikka.


 Jälkkäriksi ihanat jätskit joen rannalla.

Tässä kohtaa klassisesti akku loppui, eli asunnosta ei ole kuvia. Se kuitenkin oli rautatieaseman liepeillä, 40-50-luvun perus-kerrostalo, jossa oli suhteellisen karsea keittiö ja kylppäri. Muut tilat olivat hyvät, piha kiva ja talossa oli hissi. Ensi viikonloppuna siitä sitten kuvia! ME MUUTETAAN VIIKON PÄÄSTÄ! APUA!

Turku oli kyllä tosi kiva, silleen ulkomainen ja jotenkin upea. Olisi ollut ihanaa olla vain aikuisessa seurassa ja imeä kuohuviiniä ja rözöä kaikissa ihanissa jokirannan paikoissa, mutta kai sitä kerkeää myöhemminkin. Tulkaa kaikki käymään ja viekää mua ulos sitten kun siellä asutaan!

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Superäiti

Joku terveydenhuoltoalan ammattilainen kertoi, että on jonkinsorttinen hulluuden merkki tehdä aina listoja kaikesta. Nukuin vahingossa parin tunnin päikkärit, ja ajattelin vaan taas pakoilla pakkaamista ja listailla asioita.

Nykypäivän superäiti-lista:
1) imettää pitkään, mutta ei liian pitkään ettei ole pervo taaperoimettäjä joka ehkä saa siitä nautintoa tai jotain muuta kauheaa
2) syöttää sormiruokaa, tai ainakin tekee itse soseita 
3) vauvaui, vauvazumbaa, vauva-afroaa ja muskaroi ja harrastaa kaikkea ihanaa, jossa saa olla lähellä vauvaa
4) ostaa kaikkia oikeita vauvanhoitovälineitä, Manducaa (ei BabyBjörniä, sitä seläntappovälinettä), Kurtis Babypeace-rätin vaunuihin(ei mitään sideharsoa millään tökeröillä pyykkipojilla), Lifefactory-pulloja jne.
5) nukkuu perhepedissä ja on sitä vaippaviestintää vauvan kanssa
6) ei valita mistään, harrastaa itse sopivasti ettei perhe-elämä häiriinny ja palaa nopeasti entisiin mittoihinsa
7) antaa miehen harrastaa tarpeeksi
8) pitää kodin kunnossa ja siivoaa joka päivä ainakin jotain

Jokaisesta kohdasta yksi piste. Laske paljonko sait?

Lallin kohdalla pisteitä olisi tullut ropisten, mutta nyt kahden lapsen äitinä rimaa on laskettu ja pisteet tulevat noista olennaisimmista: nukkuvat jotenkin ja selviävät hengissä jollain ruualla, käydään ulkona ja vaatteet on päällä. 

Itse asiassa sain 2,5/8 pistettä; imetän, omistan hienot kantovehkeet ja systeemit ja puolikas tulee perhepedistä. Tuota vaippaviestintää ei olla oltu kummankaan kanssa, vaikka varmasti hauskaa hommaa sekin olisi. Muista en voi itselleni pisteitä antaa, koska valitan, en harrasta, en aina siivoa.

Ps. Taas on sammas molemmissa maitovehkeissä ja herpes naamassa. Jos joku Daktarin- tai Herpolips/Zovirax-myyntiedustaja lukee tämän: Haluan sponsorin! Olisin oikein sopiva testimoniaalimainostaja. Voisin vaikka imettää ja katsoa hellästi vauvaa ja sitten nostaa herpeskatseeni ja sanoa kostein huulin:"Herpolips, Parempaan huomiseen. Kai sinäkin rakastat lastasi?" tms.


Pps. Tervetuloa kaksi uutta lukijaa! Jihuu!

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Epävirallinen Vantaa-päivä ja hillitöntä ostelua

Matkustimme lasten kanssa M-junalla tänään aamulla Vantaalle tapaamaan vanhaa ystävääni, joka on samassa kahden lapsen jamassa kuin minäkin. Kävimme Myyrmannissa, jossa olen viettänyt nuoruudessani paljon aikaa ja kuljeskelimme vaunulenkillä tutuissa Myyrmäki-/Louhela-maisemissa. Tarkoitukseni oli samalla mennä äitini kanssa Kaivokselan lastenvaatekirppikselle, mutta se oli maanantaisin kiinni.

Olen siis itsekin Vantaan tyttöjä, ja paluu nuoruusmaisemiin oli jotenkin ihanaa. Lähiössä oli täysi kesä, ja ihanan jotenkin vihreää ja hiljaista, paljon tilaa ja matalia taloja. Tykkään kuljeskella ja kuunnella ruohonleikkurin ääntä, katsella isojen kauppojen tarjouksia, kulkea junalla kuin joku turisti ja muistella vanhoja Vantaajuttuja, mutta olisiko minusta Kaivokselan paluumuuttajaksi? En usko. Tai mistä sitä tietää, en kuitenkaan uskalla kokeilla.


Takaisin tultuamme lapset kiusasivat isäänsä pikkupuistossa ja minä lähdin vielä uudelleen Vantaalle, mutta toiselle puolelle, eli kehälle hillumaan! Kävimme Sannan kanssa heittämässä Mutsis oli ku sua teki- blogin Wandabelle pikkupussukan aiemmin myymääni retro-osastoa, Plantagenissa ja Stockan outletissa. Total madness! 

Ostin taas kaikkea ihanaa itselleni ja halvalla! Makia-villatakki(upea!), villallegginssejä, ihmeelliset vammasen väriset kesäverkkarit ja Riikan Blogin Riikalle samanlaiset legginssit kuin itselläni. Kotiin päästyäni huusin vielä huuto.netistä kengät. Kunnon ostohullu siis. Mutta pakko, ei näissä reikäsissä imetysvaatteissa voi nuorison sekaan syksyllä mennä. Täytyy olla kuuminta hottia ja paljon merkkejä, mieluusti vielä näkyvillä!

Ps. Tosi hienot olisi olleet sellaset Kavat ecologic Amanda-kengät, ostakaa joku muu sellaset! 
Pps. Itseänikin ällöttää nämä ostelujutut, mutta nyt on vaan sattunut kohdalle sellasta pakkotavaraa, ja kivasti pysyy ajatus pois pakkamisestä kun ostelee ja juoksee kaupoissa! Lupaan vielä kirjottaa jostain muusta älyllisemmästä!

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Muuttolaatikoita

Meillä yritetään pakata. Siis se tarkoittaa sitä, että olohuoneessa on pino laatikoita, joihin kukaan ei saa laitettua mitään ja itse istun laatikoiden keskellä ja panikoin ja stressaan. Yksi päivä laitoin keittiön kaapeista juttuja laatikkoon, ja siinä se. Miettinen sanoo vaan, että ensi viikolla sitten ja minä tyttö huokailen ja syyttelen muita.

Lapset ovat erittäin inspiroituneita laatikoista, ja tähän mennessä ne ovat toimineet bussina, ratikkana, junana ja autojen muuttolaatikoina. Lallilla on myös uusi hauska leikki, jossa kerätään laatikkoon tavaraa, jotka "menee myyntiin" tai "kirppikselle", ja samalla hoetaan "meillä on aivan liikaa tavataa". Mistä lie lapsi juttunsa kuullut.