maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sairaus nimeltä äitiys

Muutoksia, joita olen huomannut itsessäni sairastuttuani äitiyteen:

- Liikutus, iskee missä vaan, milloin vaan ja kuinka vahvana hyvänsä, eikä sitä pysty peittelemään tai lopettamaan. T. nimimerkki antiikkiratikasta suvivirteen nykyään itkettää-76
- Kuolemanpelko, todella luovaa ajattelua aiheesta "mitä jos minä kuolen", kuka huolehtii lapsista. Tai pahin, mitä jos lapset kuolevat ennen minua.
- Tekosyyt olla menemättä jonnekin, kun tiedät ettei aamulla kukaan anna armoa eilisillan kuningattarelle.
- Ärsyynnyt suunnattomasti, kun pitkätissihippi syö Prismassa lapsineen kaikki maistiaisleivät nenäsi edestä, silleen hitaasti ja antaa niille lapsilleen useamman palasen, vaikka itse odotat lapsinesi vieressä (no ei ehkä liity niinkään äitiyteen)
-Suunnaton ilo lapsista, niiden hauskuus ja kivuus yllättää päivittäin. Myös huoli ja suru yllättää, mutta senkin kestää kun ne lapset vaan on niin ihania.
-Ei haittaa yhtään niin paljon olla niin läski ja epämuodikas, kun voi ostaa lapsille kaikkea ihanaa.
Ja kaikkea muuta, jota en nyt juuri muista. Tää on niin tätä!

MYÖHEMPIÄ LISÄYKSIÄ LISTAAN:
- Ei osaa olla erossa lapsista ja esittelee tyhmänä lastensa kuvia jossain bussissa ja baarissa kelle vaan.
- Aiemmin elämän tärkeimmät lemmikit tuntuvat hetkeittäin aika isoilta kiviriipoilta ja perhepetiin ei enää mahdu yhtäkään eläintä. Ennen "Et osannut nukkua ilman tuhisevaa koiraa jalkopäässä", nyt ei tee tiukkaakaan, jos saat a) nukkua, b) nukkua ilman, että joku istuu/astuu/kaatuu/repii/jne. sinua samalla.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Marttyyriäiti sairastaa

Mä olen kipeenä. Ei ole kiva; yrjöttää, ripuloittaa, on hiki ja kylmä samaan aikaan. Olen tosi harvoin sairaana, ja silloin kun olen, olen ihan kuollut.

Miettisellä on sellainen hassu tapa, että se mittailee kuumetta ihan jatkuvasti ja jauhaa että sillä on "kipee olo". Jos sillä joskus kuumemittari värähtääkin, se on ihan voimaton ja heikko ja ei kykene mihinkään. Kas kummaa, kun marttyyriäiti sairastaa, on mittari hukassa, kaikki muukin hukassa ja tunnin välein käydään kysymässä "Ootsä MUKA vielä kipee" tai "Lapsi kaipaa rintaa". No, sellaista se vaan on. En valita, kunhan vaan totean, ja ketään näistä en pois antaisi jne.

Olin eilen mun uuden leikkikaverin/uuden parhaan ystävän kanssa leikkitreffeillä ja nekin meni sitten lopuksi vähän pilalle, kun annoin kuvan itsestäni sellaisena "Mulla on vähän huono olo"-muijana. Voi kusi. Muuten on kuin Suomenhevonen talvisodassa, ja kun jonkun sitten tapaa, niin iskee joku typerä anaalitauti ja täytyy nolona poistua paikalta.

Tuosta nolosta poistumisesta muuten tuli mieleeni yksi vanha koulukaveri, jonka tapasin monta vuotta kouluaikojen jälkeen. Tyyppi siis halusi tavata ja tuli ajoissa paikalle, mutta koska emme olleet sopineet mitään tiettyä juonta tapaamiselle, pyörimme Anttilassa pöytäliinaosastolla ja juttelimme niitä näitä esim. joulusisustuksesta (oli kesä). Aikamme pyörittyämme, aloimme puhua syömään menosta ja hän ilmoitti juuri laihduttavansa ja haluavansa Mäkkiin kun siellä on ne kalorit niin kätevästi ilmoitettu. Minä sanoin, etten syö lihaa, että mentäiskö jonnekin muualle, johon hän vastasi, että hänen täytyy nyt lähteä ja bussi menee nyt. Ja sitten se lähti.

Nyt jatkan kipeenäoloa, moikka!



keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Taikina ja Minttu Turussa

Kuten jo aiemmissa postauksissani kerroin, saimme ihania vieraita Helsingistä pariksi päiväksi! Minttu Mami Go Go  perheineen tuli kylään meille, ja tarkoituksena oli hengata sekä lapsiturkua että äitien bailuturkua, ja tässä tosiaan onnistuimme kahdessä päivässä!
Äititurku-osastoa edustaa Polarn o. Pyret-outlet, Seikkis, puistot ja ulkona syöminen. Bailumutsia edustaa eilinen Imetysrintsikka tanssii 2012-tour, jossa kiersimme Turun baareja imetysrintsikan tanssikestävyyttä testaamassa ja imimme siideriä kuin heikkopäät, ja jututimme tyhjyyttä huutavan Turgusen muutamaa orpoa jätkää. 
P.o.P-outlettiin en ollut vielä aiemmin päässyt, mutta onneksi vieraskorea Miettinen lähti meitä sinne heittämään ja pääsimme Mintun kanssa kunnolla toteuttamaan itseämme äiteinä. Pojat odottivat ulkona ja katselivat rekkoja, ja saimme tonkia laareja rauhassa. Mukaan lähti siniset chinos-housut Lallille ja itselleni harmaa college. Myöhemmin Seikkiksessä housut tulivat tarpeeseen, kun sekä Kaapolle että Lallille tarvittiin varavaatteita.
Bailuturkuun tutustuimme eilen, ja olo on sen mukainen. Olimme suuntaa-antavilla Alvarissa (kiva, kodikas ja erikoisolut-tyyppinen baari), sen jälkeen Katarina-laivassa (sielläkin olisi ollut bingoa) ja Bar Kukan bingossa taas. Tällä kertaa arpaonni suosi taas meikäläistä ja voitin upean koko ruudukko-palkinnon, lilan posliininorsun. Norsusta näkyy läpi, mutta sen sisälle ei kai saa kynttilää. 
Kukan bingon jälkeen meille esitettiin suppiloteoria siitä, että koko kylä menee Forte-nimiseen baariin, mutta pidimme oman linjamme ja lähdimme Klubille. Klubilla oli ehkä korkeintaan kymmenen ihmistä, musa soitettiin asiakkaiden toiveiden mukaan netistä ja siellä heppatanssimme loppuillan Suedea, Tehosekoitinta ja Stigiä. Mukaamme lyöttäytynyt herrasmies tarjosi meille siiderit, salmarit ja valkovenäläiset, vaan kuulemma siitä ilosta, että oli kivaa katsoa kun rouvilla on hauskaa! Kiitos siitä sinulle, tuntematon mies!
Aamulla kyllä vanhassa kehossa tunsi sen, että oli vedetty aski tupakkaa, juotu viinaa ja tanssittu. Ensi kerralla aiomme Mintun kanssa vaan vesijuosta ja katsoa elokuvia!
Kiitos vielä vieraillemme, Mintulle, Laccelle, Kaapolle ja Elvikselle! 

Ja tänään uusia vieraita! Mari Josafat saapuu kaupunkiin! Sen kanssa aiomme oikeasti vaan urheilla ja olla rauhassa. Nyt ei baareja enää. Yök. Ajatuskin oksettaa!

Tervetuloa myös uusi lukija! Onkohan se se eilinen tuntematon mies, jota me eilen painostettiin pakottamaan vaimonsa liittymään meidän lukijoiksi? Vai onkohan se sen vaimo? 

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Asuntojuttuja

Mulla alkaa nyt muuttosormia jo syyhyttää, kun kuunvaihde lähestyy ja saamme vihdoin avaimet uuteen asuntoon. Jee!

Olen käynyt jo fiilistelemässä uutta naapurustoa uudessa lähipuistossamme ja vakoillut millaista porukkaa menee porteista sisään ja ulos. Tänään jopa puhuin yksien tulevien naapureiden kanssa, ja ne ainakin olivat mukavia.

Olikos jollain jotain ideaa, millasta keittiötä me haluttaisiin? Onko kokemusta Ikean keittiöistä ja Ikean kodinkoneista? Meinasin valkoista, mutta matta vai kiiltävä? Kaakelit kiiltävät valkeat neliöt, mutta harmaaseen päin menevä valkea, integroidut vehkeet ja valaisin samanlainen vanha pallo kuin edellisessä asunnossa. Lattiat valkea, vaaleanharmaa vai sinertävän harmaa? Sanokaa!

Tapettiasiassa olen nyt aiemmasta poiketen päätynyt yläkerrassa Tapettitalon vaihtariin. Keskikerros saa olla vaan maalattu ja alakerrassa voitaisiin käyttää jotain lapsellisempaa tai neutraalimpaa tapettia, jos saamme koskaan röpelömaalin poistettua.

Mua himottaisi tälläinen ihana kerrossänky (vielä noin ihanasti laitettuna kuin tuolla Jonnalla..) alakertaan, mutta Miettinen vielä empii ja estelee. Kaikki alle 164 senttiset vieraat voisi nukkua siellä, kunnes meidän lapset muuttaisi siihen itse nukkumaan. Alakerrassa on muutenkin ihan ankea bessi/persikan värinen klinkkerilattia, joten kaikki huonetta piristävä ideointi olisi tervetullutta.

Ah, nyt kun kirjoitankin tätä, alkaa himottaa miettiä kaikkea sisustusta. Voikun olisi jo ensi keskiviikko!

Ps. Meille tulee sikana vieraita taas ensi viikolla! Huomenna Minttu perheineen, myöhemmin Jutta ja Henna lapsineen, Mari Josafat! Ihanaa! Aion halata kaikkia :)!

PPS. Mä en kestä, ettei täällä ole Kallio-liikettä ja sen Dallape-puiston kirppistä! Nyt hei Turkulaiset anukset ylös perintösohvista ja tapahtumia pystyyn!

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Shoppa mamma, shoppa!

Tuli siis taas ostettua itsensä iloiseksi, mutta mikäs siinä. Kaikki oli joko kirppikseltä tai -50%, eli tavallaan melkein tienasin perheelleni rahaa. 
 Kirppislöydot siitä Söderin Stadsmissionilta. Hippimekko 90 kr, musta ihana havaiji-tyylinen mekko joku 120 kr ja Filippa K-farkut 250kr. Halpaa, hyvää ja inspiroivaa! Hienoa!
 Filippa K-neule, en sano hintaa, mutta -50% ja kengät Urban Outfitters, 139 kr. Halpaa, halpaa ja halpaa!
Lapsille Mini Rodinia, kaikki -50%!!!!! MÄ KUOLEN!
Lennukin ilahtui saadessaan olla kaupoissa, kun kuuli, että NYT OSTELLAAN! Ja vielä leveemmäksi hymy meni, kun kerroin että mitä ostellaan!

Ruotsalainen tyylikäs imetyshuone, kyllä ne osaa imettääkin tyylikkäämin kun me juntit täällä.

Honey, I'm home!

Täällä sitä ollaan, takaisin Sveduista. Matkalla oli ihanaa. Lalli on juuri sen ikäinen, että sen kanssa laivalla olo on ihan mahtavaa.. Leikkiä ja tekemistä ja kavereita, äidille ruokaa, ruokaa ja ruokaa ja maissa ostettavaa.
Turun laivalla menosuuntaan oli ihana koko kerroksen kokoinen leikkialue, jossa oli pallomerta, pomppulinnaa, leluja ja pelejä. Muutenkin maissaoloaika oli paljon pidempi kuin aiemmin Tukholmassa käydessämme, sekin oli ihan mahtavaa.. Kerkesimme nähdä monia puistoja, kahviloita ja kauppoja, ja laivaan palaaminen oli jopa jo ihan helpotus silloin klo 20!



 Jalat lähtee irti kävelystä, suolisto huutaa hoosianna herkuista ja vartalo hallelujaa uusista vaatteista. Ja kyllähän ne ruotsalaiset oli taas niin upeita, ruskettuneita, hyväkäytöksisiä ja sulavaliikkeisiä.. Jopa känniset hevarit oli kohteliaita laivalla. Eritysmaininnan annan hodarikojuille, joissa melkein kaikissa oli soijanakkivaihtoehto!


Puistossa jo lapsesta asti sulavakäytöksiset lapset ottivat huomioon Lallin ja yksi tyttö leikki kokoajan Lallin kanssa (Ei täällä Turussa vaan kukaan koskaan ikinä noin luonteva olisi) ja meillekin hymyiltiin ja otettiin kontaktia( pitääkö edes sanoa, ettei täällä anuslandiassa vaan koskaan:)).





Laitan tähän postaukseen kuvia laivasta ja teen oman aivokuolleen kuvakollaasipostauksen kaikesta ostelusta, että diipit kulutuskriittiset hipit ja normaalit ostan vain tarpeeseen-tyypit älkööt vaivautuko lukemaan!

PS. Ja hei, uusia lukijoita! Ihanaa! Tervetuloa! Kohta järjestän teille jonkun kesäkisan!

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Stökikseen!

Me lähdetään iltalaivalla Tukholmaan sikailemaan! Jihuu! Lalli on odottanut isoa laivaa jo vaikka kuinka, ja meikämandolinokin on ihan onnessaan, kun pääsen ostelemaan kaikkea ihanaa sveduloimea!

Luvassa siis huikea Ruotsispesiaali!

Ps. Lalli on oppinut ensimmäisen turkulaisen sanansa: "Hän". Meiltä on ilmeisesti niin moneen kertaan tultu kysymään "Onk hän tyttö vai poika" ja "miksi hänellä on niin pitkä tukka", että nyt täällä hoetaan kokoajan "Äiti, hän haluaa rintaa", "Äiti, hän ei saa tulla" jne.

PPS. Rekisteröitykää nyt helvetissä mun lukijaksi, jos joku anonyyminä heiluu täällä! Niitä Tena-arvontoja ei tule, jos mulla on kaksi lukijaa.

Turun Vaasankatu ja Koffari

Tässä meidän lähellä on sellainen tosi kaunis puisto, jonka nimi on Puolalanpuisto. Se on kuin ruotsalaisesta elokuvasta, sellaisesta, jossa on näennäisen ihanaa ja idyllistä, mutta pinnan alla kuohuu.. Sellanen Bergmanilainen jännite leijuu sen puiston yllä, koska niin kaunista ei voi olla ilman että kauneudella on kääntöpuolensa (vai onko mulla joku vamma vaan päässä :)?) En löytänyt kuin yhden kuvan siitä ihanasta puistosta, mutta otan myöhemmin lisää ja ehkä kerron jotain oikeatakin historiaa tuosta kauniista puistosta! 
Tuon ihanan puiston alla on mielestäni tosi kiva katu, Läntinen Pitkäkatu. Se on sellainen Turun Vaasankatu, ruma ja sekava ja sellainen ihanan rosoinen. Sillä kadulla on pornokauppaa, levykauppaa, kirppistä, vanhaa tavaraa ja uutta ja vanhaa rakentamista  sekaisin. Siellä oli jopa leipäjonon poikasta tänä aamuna, ja tuli ihanan kotoinen Kallio-olo.. Leipäjono oli kyllä hieman vatimattomampi kuin Kalliossa, kymmenisen ihmistä istuskelemassa ja odottamassa leipää ja vaatetta. Nähtävästi myös Turussa on köyhiä, ja niitä jopa autetaan-hienoa!
 Ottamani kuvat näistä paikoista ovat kyllä aika yksipuolisia, mutta otan ehkä uusia kuvia myöhemmin. Voikun pääsisimme joskus tuohon Läntiselle pitkäkadulle asumaan, tai ainakin aion paarustaa päivittäin sen päästä päähän vanhan anushinkkaajan tai vaunujen kanssa ja ottaa kuvia!




Bingo! Minä!

Eilen oli taas viikon kohokohta, eli Bar Kukan Bingo, jonka teemana oli "flunssaisena syysmetsässä". Tällä kertaa olin (taas) ihan varma voitostani ja lähdin selkä suorana, siiderin voimalla hakemaan itselleni kuuluvaa ja kas, voitto osui kerrankin oikealle ihmiselle; MINULLE! Voitin siis pakastepusseja ja juomalipukkeen. Myös seuralaiseni, Mira, voitti Vicks-pastilleja ja juomalipukkeen.
 Suosittelen kaikille Turussa tiistai-iltana liikkuville kivoille ihmisille tätä ihanaa bingoiltaa! Bingoemäntä ja virallinen valvoja ovat molemmat suloisia nuoria tyttöjä, illan kuluessa kantikset huutaa näin: "Huutava vääryys", "Parempii numerei" ja "Helpohko". Numeroitten välissä DJ soittaa Muppet show-musiikkia ja palkinnot ovat mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Hieno konsepti! Ei meillä Helsingissä tällästä ollut, paitsi 90-luvulla Cafe Fredrikissä!
Kuvissa voittamamme palkinnot!

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Pienet pojat

"Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty? Etanoista, sammakoista, koiranhännän tupsukoista. Niistä on pienet pojat tehty !"

Elämä pienten poikien äitinä on ollut aika ihanaa. Kaikesta ennakkoajatuksista huolimatta, olen sopeutunut elämääni pienten poikalasten äitinä aika kivasti, vaikka itse sanonkin. Ylipäätään sen tajuaminen, ettei omaa lasta ajattele sukupuolen kautta, on ollut näin jälkikäteen ihan kasvattavaa. Oma lapsi on lapsi, ihana ja ainutlaatuinen, oli se kumpaa sukupuolta hyvänsä.

Alun alkaen, kun kuulin, että Lalli-vauva mahassa on poika, olin ihan järkyttynyt ja kauhuissani: "Mistä niiden kanssa puhutaan, mitä niiden kanssa tehdään". Ajattelin, että syntymästä alkaen joudun vaan keräilemään Puuha-Pete-paitaista räkäistä siilitukkaa seiniltä, kun se riehuu ja huutaa autojen ja joidenkin hirviöiden kanssa. Itkin jopa neuvolassa kohtaloani poikalapsen äitinä, ja neuvolan nuori tyttö katsoi silmät pyöreänä ja ojensi neuvolapsykologin numeroa.

Nyt kuitenkin, kun pojat ovat kasvaneet ihaniksi omiksi itsekseen, olen todella iloinen saadessani olla juuri heidän äitinsä. Poikamaisia piirteitä, tai poikamaisiksi kuviteltuja, heistä löytyy varmasti molemmista, mutta poikiahan he ovatkin.

Saatamme molemmat Lallin kanssa liikuttua elokuvaa katsoessamme vaikka siitä, kun Dumbon äiti vangitaan ja Dumbo jää yksin. Eläindokumentissa, kun apinavauvaa itkettää, itkemme molemmat. Topi ja Tessu-kirjaa lukiessa taas yhdessä liikuttavimmassa kohdassa, jossa kumpikin katsoo taivaalle ja tajuaa etteivät he enää voi olla kavereita, mietti Lalli vain sitä, että mikäköhän auto on nuo tavarat tuohon tuonut. Siinä oli näkökulma, jota en ikinä itse ollut lapsena samaa kirjaa lukiessani ajatellut!

Pojan äitinä olen myös oppinut monia asioita. Osaan nykyisin nimetä todella laajan valikoiman autoja, junia ja muita kulkuneuvoja. Osaan myös kertoa, mikä ero on lavetilla ja lava-autolla. Välillä jopa huomaan innostuvani yksin kadulla, jos kuulen piipa-auton äänen jostain, joskus jopa vahingossa sanon ääneenkin, että "Paloauto!". Olen oppinut, että kaikkeen voi kiivetä, kaikesta saa auton tai junan tai muun kulkuvälineen, kaikki kannattaa aukaista ja keikkea pitää näpelöidä.

Enää minua ahdista olla poikalasten äiti, vaan tuntuu kivalta miettiä sylikkäin, millainen on Salamiinin äiti ja kerrata kenellä on pippeli ja miksi ihmeessä äidillä ei ole. Rumia vaatteita ei ole pakko vielä ostaa vaan nauttia siitä kun vielä saa päättää mitä päälle laitetaan. Ja sittenkin, kun niitä hirveitä vaatteita joutuu ostamaan, en siihenkään varmaan kuole. Onnellisin olen silloin, kun sylissä Lalli sanoo "Äiti, sinä tykkäät meistä momelista pojista".  Niin tykkään, ihanat, suloiset poikani. "Ja koirasta", lisää Lalli.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Vanha kurppa

Wikipedian mukaan kurppa on (Scolopacidae) on runsaslajinen lintuheimo rantalintujen (Charadriiformes) lahkossa ja kahlaajien (Charadrii) alalahkossa. Lajeista suurin osa syö pieniä selkärangattomia eläimiä joita ne etsivät mudasta tai maaperästä. Lajien eripituiset nokat mahdollistavat ruokailun samassa elinympäristössä, kuten rannoilla, ilman että eri lajit kilpailevat suoraan ruuasta.

Itse kuitenkin lähtisin väittämään, että kurppa on tässä kirjoittelemassa-eli meikäläinen vanha hapannaama. Lueskelin tänään vastoin parempaa ymmärrystä yliopistolta lähetettyjä vihkosia, ja tutustuin johonkin opiskelijajärjestöjen esittelylehtiseen. Siellä oli haastateltu aiempien vuosien opiskelijoita oikein nimien, ikien ja kuvien kanssa ja multa meinasi kilon kylmä savi tulla housuun. KAIKKI (no okei, suurin osa..) olivat 20 -tai 21-vuotiaita ja nuoria pitkätukkaisia kaunottaria tai korallinvärisiä vappuhousujätkiä tai sitten sellaisia nuoria idealisteja (jollainen itsekin joskus olin).

"Sinä olet arvokas, kaunis ihminen. anna minä pidän hiuksiasi kun oksennat"

Lehdykäisessä nuoriso kuvaili viinapäätään, omaa suutaan, seksikkyyttä jne. Muutama seniorimpi poikkeus löytyi joukosta, mutta heitä sitten kuvailtiin sanalla "moniottelija", "ikiopiskelija", "ihmisläheinen" jne. Nuorison joukossa oli siis kaksi (2) yli 30-vuotiasta ja yksi(1) yli 25-vuotiasta, ja näistä se eniten minun ikäiseni ihminen näytti jonkun mutsilta. Mä en ala! Koska musta on tullut näin vanha ja perse?!


Olenko jo siis nyt niin vanha, että jos laitan nuorisovaatteita päälleni, olen sellanen Aira Samulin-tyyppinen revitys? Olenko nuorison joukossa sellainen BB-talon vanha läski röökaava rääväsuu, joka bikinit päällä porealtaassa yrittää sopeutua joukkoon? Tai se hössöttävä hyväntahtoinen mummo, joka ei vaan tajua?
"NYT NUORISO DOKATAAAAAAAAN! MULLA ON ILTAVAPAA!
Menenkö jonnekin kastajaisiin? Dokaanko? mItä jos muutun siksi itkeväksi kehitysvammaiseksi säkiksi? Kantaako ne mut kotiin tai taksiin? Nauraako ne mulle vai mun kanssa? Mitä jos ne sanoo joka väliin jonkun sivistyssanan tai jonkun teoreetikon ja mua alkaa vituttaa?  

En kestä, mä olen ihan vanha kurppa ja en osaa edes turkua..Ne tappaa mut jo ovelle (jos edes löydän sinne-PANIIKKI!) Help!

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Terccuja Suomen perseen kesästä

Olen viettänyt hiljaiseloa virtuaaliminäni kanssa, koska minullapa on ollut ihan oikeaakin elämää täällä Turgusessa! Ja joo, en vieläkään ole saanut niitä natiivikavereita, mutta kaikki ihanat Helsinkikaverit ovat käyneet täällä kylässä!

Viime päivinä olemme siis olleet Seikkiksessä, kaupungilla, syöneet Wiklundilla ja Rantakertun hampurilaisbuffetissa, ajaneet förillä, käyneet Turun linnassa ja muutenkin eläneet ihanaa elämää täällä. Kävin jopa Sannan kanssa bailaamassa Turun yössä, huikeeta.

Kiitos ensin Seelalle, Annalle ja Loilolle kyläilystä ja sen jälkeen Sannalle, Veikolle. Hilmalle ja Hetalle. Oli ihanaa nähdä, kuinka Lalli leikki vapautuneesti ja nautti muiden lasten seurasta. Lisää tälläistä!

Ja ai niin, mulla on uusi laukku! Kiitos Filippa K!

Ps. Olen alkanut nyt myös tajuta sen, että en taida täältä löytää ketään soijalihiksenpaistokavereita, kun ei täällä puistoissa ole ketään. Ja jos on, niin ei ne taida sellasia yhteisöllisiä olla, vaan haluavat vaan olla keskenään..Ja mun kaverinhakuilmoitustakin on luettu joku 500 kertaa ja ei ole kellään kolahtanut-eli yksin ollaan!

Ja PPS. Me mennään ensi viikolla laivalle!!!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Laihdutusvinkit vuosien varrelta

Elämänkestoinen läppäni on ollut "vihasuhde" ulkonäkööni ja erityisesti olen kiinnittänyt huomiota painooni, kuitenkaan koskaan laihtumatta. Ajattelinkin listata teille erilaisia laihdutuskuureja ja muita laihdutusjuttuja tänne, koska teitä varmasti kiinnostaa tämä(kin) asia.
Aluksi kuitenkin jaan kanssanne tämän hetkisen tilanteeni, eli kahden lapsen jälkeen minulla olisi aika monta liikakiloa laihdutettavana, mutta en pysty syömään kuin normaali ihminen. Jossain kohtaa nuoruudessani sydänsuruissani laihduin 50-kiloiseksi, ja nyt olisin onnellinen jos painoni alkaisi kutosella. Näin sitä elämä meitä heittelee!

No mutta, ne dieetti"vinkit":

1) Kaalikeittodieetti: klassikko! Teet kaalikeiton, asunto haisee kaalille, keitto on pahaa, iho haisee kaalille ja sellerille, kokoajan pissattaa(ja pissakin haisee kaalille) ja tarkoitus olisi syödä tuota hirviölitkua viikko. Kaksi päivää korkeintaan olen pystynyt ja sitten kunto loppuu ja palaan leipään ja munapasteijan mussutukseen.

2) Painonvartijat: Kirjaat ylös kaikki mitä syöt; paperille, CD-romille tai päähän. Minun tapauksessani siis huijaat kaikki annoskoot ja unohdat merkata syömisesi ja ihmettelet kun ei laihdu. Muutama Painari-keittokirja ja lehtivuosikertakin löytyy hyllystä, ja ei vaan laihdu!

3) Kiloklubi: Melkein sama kuin Painonvartijat, mutta netissä. Ilmainen ja hyvä, paitsi sielläkin huijaan ja en laihdu

4) Syömättömyys: nuorena tein niin, että söin vain joka toinen päivä ja välipäivinä Vissyä. Laihduin, mutta lihoin heti takaisin, kun aloin syömään normaalisti. Yleensä syömättömyys-dieetti toimi vain silloin, kun muussa elämässä oli jotain vaikeaa, kuten mulkku poikaystävä.

5) "Kehon kuunteleminen":Tästä muistona eräs kerta, kun söin ulostuslääkettä illalla, ja unohdin sen. Aamulla lähdin normaalisti kirjastoon lukemaan, eväät kaupasta ja sitten alkoikin tapahtua. Silloin en uskaltanut käydä kakkosella muualla kuin kotona, joten pyörällä täysiä kotiin ja loppumatkasta jo itkin hiki päässä. Tilanne laukesi rappukäytävässä kerrosta liian aikaisin. Sen jälkeen unohdin ulostuslääkkeet osana painonhallintaa.

Muita en nyt sitten muistakaan, mutta jos joku muistaa, niin kertokaa ja lisään! Ihanaa kuitenkin, että nykyisin voi olla silleen kliffasti putte ilman että kokoajan tarvitsee aiheesta ahdistua.

Taikinanaaman kokkikoulu: Sipulipiirakka

Ruisrockista selviää vain tekemällä kotitöitä, urheilemalla ja Ratuloimalla kunnolla.. Niinpä olenkin käynyt lenkillä, siivonnut ja tänään leivoin kätevästi Sipulipiirakkaa.

Kevätspuleita sai Turun torilta hirveen säkillisen eurolla, ja en oikein keksinyt mihin kaikkeen sitä tunkisin..Sipulipiiras on yksi mun ikilemppari, ja tällä kertaa sipulinvihaaja-Miettinenkin tykkäsi lopputuloksesta! Jee!

Piirakan ohje Kinuskikissa-blogista. Noudatin ohjetta orjallisesti, paitsi en laittanut Pikkusisko-juustoa. Ja yksi kananmuna tippui tiskialtaaseen.
Nam!

I'm alive!

Varmaan olette ihmetelleet, että olenko kuollut tai lähtenyt vieraan miehen matkaan vai syönyt seksilegginssit, kun ei ole kuulunut.. Mutta ehei, täällä ollaan! Mulla on vain ollut pieni netti-ja blogiällötys ja ahdistanut krapulassa edes katsoa valokuvia sieltä festareilta- Yrjö.

Laitankin vain pari kuvaa, ja katson poispäin, ettei tule uudelleen krapulaa. Oli kivaa tavata kaikkia tyyppejä, mutta ensi kerralla ihan peruskonssu tai baari, ei montaa sataa rahaa ja vitusti urpoja, kiitos. Tai sitten sellasesta viikinkikypärästä sellanen tasainen alkoholitarjoilu, ettei tule laskuhumalaa ja viikon lapseton putki festareitten jälkeen!
 Legginssit kestivät urheasti kaiken kanssani, hotelli oli hyvä, rahaa paloi ja seura hauskaa. Harmi, etten kerinnyt jutella pidempään kaikkien kanssa.
Festareilla on nykyisin näköjään kaiken näköistä separihoukutinta, kuten kokistytöt, joita seurasimme tarkasti. Tuli mieleen sellanen tapahtuma aikaisemmasta elämästäni, kun yksi työkaveri kutsui minut niille "juomaan" ja sitten juotiin muutama kalja, ja se alkoi tanssimaan. Minä ja sen duunikaverin poikaystävä istuttiin sohvalla ja se tyyppi showtassi ja heitti tukkaansa siinä keskellä lattiaa ja huusi että "tulkaa mukaan, bailataan!". Se ihminen oli myös aina laihiksella, niin välillä se otti suolapurkista sormella suolaa, ettei lihakset kramppaa ja tanssi kuin nuo kokistytöt. Ihanaa!
Huomenna on onneksi taas Bingo, niin pääsee taas normaalin elämään kiinni!