perjantai 31. elokuuta 2012

Minihehkutus

Olin saanut tunnustuksia myös Oi mutsi mutsi-blogissa!

Näin hän luonnehti tätä syntistä nettipäiväkirjaani: Taikinanaaman jutuista tulee mieleen hyvällä tavalla se aika kun aloitin blogien lukemisen (mistä ei ole kuin vaivaiset 9 vuotta…krhm). Hauskoja arkisattumuksia, hömppää, välillä hermojen menetystä ja sellaista old school-bloggaamista ilman turhaa hienostelua. En tiedä miksi mulle tulee mieleen vanhat hyvät ajat, mutta tykkään ihan hirveänä!

Tykkään sikana itse Oi mutsi mutsin tyylistä, joten ilahduin todella! Jes! Kiitos! Nyt olen saanut kaikilta lemppareiltani tunnustuksia ja vielä se Wandiksen "Älä lässytä"-palkinto! Kylläpä Taikinaa nyt hemmotellaan! Laitan kaikki palkinnot omaan virtuaaliseen String-hyllyyni!

Äiti, opiskelija ja krapulainen

Hyi. Mullapa onkin ollut nyt tällä viikolla kaksi kertaa "huono ja väsynyt olo". Yök.

Ensin tiistaina bingo venyi liian pitkäksi ja sitten torstaina oli jotkut yliopistokahvitukset ja kuohuviinit, joiden jälkeen lähdin muiden mukaan jokirantaan, eli juomaan pussikaljaa nuorison kanssa.

Vaikka olenkin äiti, ihminen ja muutenkin ihan luotettava ja kiva, ei minuun ole luottamista alkoholin suhteen. On tietty piste, johon asti voin ottaa jonkun yhden lasillisen, mutta yleensä se piste ohitetaan hyvin nopeasti ja riehaannun olemaan ihan sellainen teini-kännääjä. Nauran omille tyhmille jutuilleni, puhun lapsista tai jostain nuoruuden haikailusta, juttelen kaikille, en ymmärrä olevani jo vanha ja jotenkin en osaa lähteä kotiin, vaan junnaan baarissa niin kauan kuin vain mahdollista. Kotiin meneminen ei tietenkään kiinnosta, koska kotona pitää olla hiljaa ja käydä nukkumaan.

Jatkoille onneksi ei näin kärähtänyttä kurppaa kukaan enää pyydä ja ulkona ei ihan loputtomasti jaksa hillua, joten eilen sain itseni könkättyä kotiin ja nukkumaan, ilman kaatumista pyörällä tai muita henkisiä tai fyysisiä ruhjeita.

Aamuinen olo ei ollut kovinkaan hehkeä, joten nyt vetoan itseeni: ÄLÄ JUO ENÄÄ. Tai jos on pakko juoda, älä juo niin paljoa ja osaa hyvä ihminen lähteä ajoissa kotiin. Kiitos.

Ja hei, mulla on kaksi uutta lukijaa! Olin myös saanut upean "Älä lässytä"-palkinnon Mutsis oli kun sua teki-blogin Wandikselta! Jos osaisin, laittaisin sen kuvan tähän ja tuonne sivuun, mutta en osaa, joten menen hammaspesulle ja nukkumaan.

Laitan myös jotain aneemisia kaljakuvia tänne, kunhan ne ei okseta mua ja pääsen tästä itseällötyksestä yli.


maanantai 27. elokuuta 2012

Skolemuija

Koulu siis alkoi tänään. Menin pikkupaniikissa pyörällä hissukseen hengitellen pitkin Aurajoen siltaa ja mietin, että nyt tämä sitten alkaa. Seurasin kahta eri tyttöä, joista toinen ei mennytkään yliopistolle. Onneksi löytyi heti seuraava seurattava, ja huh- hän oli menossa oikeaan osoitteseen. 

Ekan päivän vaatteet olivat tälläiset (naama poistettu, koska näytin niin paljon meidän äidin ja Riitta Väisäsen sekoitukselta):
Koulun ovi oli näin pelottava. Sisälle mennessäni huomasin kuitenkin, että nuoriso oli ihan yhtä paniikissa kuin minäkin, ja hieman ehkä robottimaisen paniikissa. Kaikki olivat miettineet supertarkkaan vaatteensa(kuten itsekin olin) ja muutenkin kukaan ei tuijottanut että huhhuh, onpas vanha ja ruma ihminen. Oikea luentosali löytyi, ja kukaan muukaan ei tiennyt sitä ja kaikki meni hyvin! Ihanaa!
Röökipaikka tulee olemaan olennainen osa ensimmäisten viikkojen opiskelua. Pientä ahdistuskohtausta aiheutti se, etten ollut saanut jotain opsutunnusta ja muilla tietysti oli kaikki tunnukset ja vehkeet ja systeemit. hakkeroin kuitenkin iltapuhteiksi ihan itse nettipankkitunnuksilla itselleni vastaavat rensselit, miettikää! Tästä se meikäläisen itsenäinen akateeminen ura alkaa!

Lupaukseni olla sellainen eteerinen ja hiljainen ja älykäs meni kyllä pilalle, puhuin sikana ja kaikille, kiroilinkin vähän ja olin selainen hyväntahtoinen aikuinen hössö. Mutta sellanen aikuishölöttäjähän mä olenkin, ei sille voi mitään. Sanoin sanat "kiima", "vittu", "separi" ja "juntti". Ainakin.
Meidän "luokalla" oli muutama tosi kivan oloinen tyyppi, ja muutamalla oli lapsiakin. Haluaisin tutustua niihin. Toivottavasti kaikki ei vihaa mua ja saan paljon kavereita, vaikka en tänään mennytkään jonnekin "juodaan ruohikolla viinaa ja tutustutaan"-juttuun. Joku päivä kyllä ajattelin mennä johonkin opiskelijabailuun, että tajuan jostain jotain. Sellanen haalarit päällä-ämpäri päässä-keskellä toria-huutaa megafoniin-tyyppinen ei niinkään kiinnosta, mutta kyllä mä sellaseenkin lähden, jos tarpeeksi ylipuhutaan.
Jes. Skolemuija kiittää ja kuittaa. Huomenna uudelleen. En lopeta vielä! Moiccu.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

HUOMENNA SE ALKAA

Nyt se sitten on. Kesä ohi, seksilegginssit hajonnu muualta paitsi haaroista ja niistä muutenkin tuli kesällä hiiva, lehdet kellastuvat, ilma kylmennyt ja Taikina menee kouluun.

Kuten facebookstatuksessani jo kerroin, en ole vieläkään a) laiha b) nuori c) muista koko helvetin kirjasta mitään d) imetän. JA ei ole reppua, tukka on ruma ja vaatteet ei mahdu syystä a mulle päälle. Menenkö pyörällä vai kävelenkö?

Kummassakin tulee hiki ja näytn joltain vaihdevuosimummolta ja pyörät on liian nuorekkaita ja olen vanha ja ruma ja ne tajuaa sen heti kun ajan paikalle. Kävely on taas sitten sellanen juttu, että siinä kestää niin kauan ja hiki on ihan infernaalinen. Muutenkin kävellessä kerkeän ajatella liikaa, joten hengitän pussiin jo ennen yliopiston siltaa. Tupakkaa olen ostanut, etten ihan sekoa ja nuorille voin sitten tarjota niitä hövelisti röökipaikalla, että saan kavereita.

No mutta ihan harjotuksena kirjotan teille suoran lainauksen pääsykoekirjasta:
Michael Mannin mukaan valta on "kyky asettaa päämääriä ja saavuttaa niitä ympäristön hallinnalla", kun taas Max Weber  taas käsittää vallan "toimijan kykynä toteuttaa omaa tahtoaan toisten toimijoiden vastustuksesta huolimatta". Tähän minä vastaan että "Mua jännittää niin että oksennan" tai että "Multa valuu maitoa".

Huomiseen! Kerron sitten kuinka kävi!

Tunnustus!!!

Sain Suvi Trokee-Daktyylilta tunnustuksen! Olen kuulemma "Hauska ja symppis. Blogissa vallitsee hyvä fiilis"! 
Kiitos STD! Mäkin sua! En laita sua tänne linkkilistaan, koska muuten olisin liian puolueellinen ja helppo-sanon kuitenkin sen, että ihailen kirjoitustyyliäsi, rasva- ja meikkitietouttasi ja hauskuuttasi! Myös se, että olisit halunnut olla ystäväni jos oltaisiin muutettu Tampereelle, merkitsee paljon.. Ja se, että ymmärsit anoppi- ja anonyymituskaani, oli oikein ihanaa!

No mutta kuitenkin, tässä jutun idea:

 



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat: 
1.  Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen. 
2.  Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3.  Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.
4.  Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
    vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
    sen eteenpäin. 
Omat lempparini ovat:
1) Minttu: Minttu oli Alppilan ensimmäinen bloggaaja, ja oikeastaan ensimmäinen kosketukseni koko äitiysblogimaailmaan! Silloin Alppilan äitien ensimmäisessä kokoontumisessa Minttu kyllä sanoi, että "Ää mene lukemaan sitä, alat vihaamaan mua". Ensimmäinen juttuidea Bugaboon vihreiden kankaiden metsästyksestä sai kyllä kulmakarvani nousemaan ja mietin, että miksi ihmeessä joku a)haluaa kirjoittaa sellasesta b) ainakaan haluaa lukea moisesta. Vähänpä silloin tiesin :), ja nykyisin itse kirjottelen ihan paljon pahempaa äitiysostelukuraa!
2) Oi Mutsi Mutsi: Kadehdittavan hyvä kirjoittaja, kertoo rehellisesti kaiksesta ja omalla naamallaan, ihanan aktiivisesti ja uskaltaa kirjoittaa mistä vaan! 
3) Wandabe ensimmäinen tuntematon mun jutuille nauraja! Aina niin ihanan rehellinen ja kertoo kaikkia raskausperäpääjuttuja, tykkään! Kuoliaaksinaurattaja! 
4) Tyttö Ihailen tytön musamakua, bailaustaitoja, kirjoitustaitoja työmoraalia, ja elämää! 
5) Toinen tyttö: Tässä vähän sama juttu, paitsi tunnen tytön oikeasti. Tämä tyttö elää sellaista elämää, jota mielelläni eläisin, ellen eläisi jo omaani! 

perjantai 24. elokuuta 2012

Beteli.net

Me kävimme tänään perheeni kanssa syömässä tosi hyvää kasvisruokaa ja halvalla! Pakko mainostaa Betel-Kirkon kasvislounasta! Nam! 

Kympillä sai ruokaa sekä äiti että alle 7-vuotias lapsi. Avoinna 11-15 ma-pe, Yliopistonkatu 29a. Yliopistonkadulta on pitkät portaat, mutta vaunuilla pääsee sisään Puutarhakadun puolelta! 

Aikuinen nainen reppu levällään

Koulu alkaa maanantaina. Ei sen enempää siitä, miltä musta tuntuu, tai kuinka paniikissa olen.. Mutta ei  ole aikuisella naisella reppua, ei.

Nyt kaikki 65 lukijaa älynystyrät käyntiin: MINKÄLAINEN REPPU MULLE PITÄÄ OSTAA?

1) Tollanen Baggu-reba
2) Mikä vaan upea Sandqvist-reppu

 3) Perus kettureppu? Missä värissä?
Help! Mun koulumenestys ja kaikki sosiaalinen elämä riippuu tästä!
Penaalia ja kyniä ja kumeja en ole vielä edes alkanut miettimään!!

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Kiinnostaa kiviäkin-osasto: Lallin uudet housut ja pikkarit

Sain huijattua Miettisen Skanssiin, ja mihinkäs muualle jalka veikään kuin P.o.P:iin!  Olin ihaillut noita viinipunaisia sammareita jo muutaman kerran netissä, ja nyt äkillisessä mielenhäiriössä pikkariostosten lomassa otin ne kainaloon, salakuljetin kassalle ja itsenäisesti vaan ostin! 

En ymmärrä, miksi aina vaistomaisesti kysyn Miettiseltä lupaa ostoksilleni, jotka a) ostan omalla rahalla, b) tiedän, mitä se vastaa "Meillä on jo"/"Ei noita tarvi"/"Justhan sä ostit" jne. Se ei vaan tajua :)! c) jotenkin tunne huonoa omaatuntoa ostoksistani, jos se kieltää
Lindexiltä ostettiin jotain peruspikkareita hirveät läjät. Sain onneksi huijattua Lallia, että Rumamies-boxerimalliset pikkarit ovat isän kokoisille lapsille, ja otimme näitä lapsellisempia. Huh.
 Kaikki pikkarit kokeiltiin läpi kotona ja käyttökokemuksia kerrytettiin omatekemässä "autonkuljetusrekassa", eli lasivitriinissä.

Tällästä tänään

Muutan blogini asetuksia niin, ettei anonyyminä enää pysty kommentoimaan. Ikävä niille, joilla olisi jotain anonyymiä Turkuvinkkausta antaa, mutta pahoitan mieleni kommenteista, joissa blogini tyyliä verrataan äitiyteeni.

Olen hyvä äiti, pidän muodista ja vaatteista, kirjoitan kärkevästi ja olen omasta mielestäni hauska. Blogin tyyli on suhteellisen karski, ja välillä arvostelen muita ehkä liian rankalla kädellä, mutta niin arvostelen itseänikin. En kuitenkaan halua lukea olevani suvaitsematon, huono äiti, ruma tai muuten epäkelpo ihminen sen perusteella, mitä satun tänne kirjoittamaan. Tätä ei missään nimessä ole pakko lukea, jos tuntuu pahalta.

Varsinkin anonyymit mielipiteet pitäisi kyetä jättämään omaan arvoonsa, mutta olen sellainen tekokovis tunteellinen siili, etten osaa. Blogissani on kuvia itsestäni, lapsistani, miehestäni ja kavereistani, joten jonkun mielestä varmaankin minun pitäisi osata kirjottaa hillitymmin ja hieman jarrutella kirjoituksiani. Omasta mielestäni näin ei kuitenkaan ole, vaan haluaisin säilyttää saman tyylin jutuissani ilman pelkoa siitä, että joku anonyymi supermutsi tulee haukkumaan minua sivistymättömäksi ja huonoksi äidiksi.

Joten, anonyymit nillittäjät, toivotan teille hauskoja hetkiä muissa blogeissa!

Lattia maalattu!

Miettinen on maannut koko päivän oksennustaudissa, joten ei uskoisi, että eilen remonttirintamalla näytti tältä! Ihana! Lattia on maalattu kahteen kertaan, ja näyttää ihan mahtavalta! 
Eteisen seinään jätettiin nyt sitten tuo edellisen asukkaan valitsema kreisi maali, sekin on musta aika kiva.
Ylipäätään teimme nyt sellaisen ratkaisun, että muutamme vasta viikkoa myöhemmin, kuin oli tarkoitus. Saimme siirrettyä vuokrasopimuksen päätöspäivää, ja nyt siis uudelle asunnolle saadaan keittiökin paikalle ennen muuttoa, ja lattiat ja portaat vielä kertaalleen maalattua.
Tässä inspiraation lähteeksi ihana kuva uusimmasta Deko-lehdestä! Kävisikö meille tuollaiset vaaleansiniset kaakelit? Tuo malli oli juuri se, mikä piti muutekin ottaa, mutta olisko tollainen sinisävyinen aivan liian pastellpäissään olevan imetyshullun valinta? Kumpi, valkea vai siniseen menevä? Kiiltävä ja neliö, mutta minkäsävyinen saumausaine? Help!

Ps. Mulla on jo opiskelijakortti! Ja ensi maanantaina se alkaa!!!! APUA! Mitä mä panen päälle?!

lauantai 18. elokuuta 2012

Leikkimielisellä virtuaalisella kakkoskierroksella

Olen aiemminkin kirjoittanut suuresta inspiraationi lähteestä; jätkistä. Nyt kun olemme muuttaneet ja kadulla näkee ihan uutta materiaalia liikkeellä, ajattelinkin miettiä taas asiaa uudelleen: millainen olisi Taikinan kakkoskierroksen mies?

Itseasiassa sunnuntain Portsapäivillä näin hyvinkin kakkoskierroksen miehen tyyppisen ilmestyksen, karvanaamaisen suttuisen laiheliinin, jolla oli aurinkolasit. Sanoinkin uusille ystävilleni, että jos joskus eroan tai Miettinen kuolee, haluaisin tuollaisen miehen.

Miettinen vaihtaisi minut varmasti heti Lolaan, joka on kuulemma hänen pitkäaikainen ihastuksensa. Lola esiintyy ensi lauantaina Starkissa, ja me olemme lasten kanssa Särkänniemessä, joten saattaa olla, että kakkoskierroksen alkaminen voi olla lähempänä kuin luulenkaan! Ylipäätään luulen, että minut voisi vaihtaa johonkin huomattavasti laihempaan ja säyseämpään vaimoon, jos eteen sattuisi.
Miettisen seuraaja olisi mielikuvissani sellainen suttuinen ja vakosamettinen villapaitajätkä, jolla olisi pakollinen a) parta b) viikset c) pillifarkkujen lököperse d) villapaita/takki e) mustaa pikkupipoa ja bändikamaa päällä ja se olisi sellainen luonnollinen karvanaama.

Isonenäisyys, kuluneisuus ja juutalaisen näköisyys olisi ehdoton plussa! Ja tuollainen juoppolook olisi siis vain ulkonäköä, itse mies saisi olla terävä kuin partaveitsi! Ei mitään paskajuoppoa kiitos! Sillä saisi olla myös vähintään yhtä paljon levyjä, lapsia, pyöriä ja muuta sälää kuin Miettisellä, tai ainakin se haluaisi tehdä tyttökaksoset kanssani näin vanhoilla päivilläni.

Tässä pari inspiroivaa kuvaa noiden aiemmassa jutussa sanottujen lisäksi:

Tällänen naama:
Ja tälläset kengät:

Miettinenhän on kaikkea tätä karvankasvua lukuunottamatta, ja enhän mä sitä taistelutta pois antaisi..Mutta tälläinen kiva pieni mielikuvaleikki vaan. Eikä kenenkään nimimerkki mustaleski-76 tai isätön Seattlessa tarvitse tulla moralisoimaan, en oikeasti eroa tai toivo kuolemaa, kunhan vaan herkuttelen jätkillä!

Ja samalla kiitän jätkiä (ja miettistä ja lapsia, joo joo); te olette saaneet mut yrittämään ja ylittämään itseni päivittäin! Vuodesta 89 vai mitähän se oli, ekan Bravo-lehden jälkeen, kun näin Brossin pojat, olen rakastanut poikia ja miehiä. Ne on ihania!

lauantai 11. elokuuta 2012

Remppakuvia ja tunnelmia

Kuvasin lasten kanssa tänään taloja matkamme varrelta, kun kävelimme väliaikaisasunnoltamme uuteen kotiin katsomaan remontin edistymistä. Yläkerran lattia on kohta valmis, ja näyttää tosi ihanalta! Kuvitelkaa lattioihin vielä sellainen vaaleanharmaa maali.

Keittiö on purettu ja aloin sittenkin repimään tapetteja keittiön seinästä. Huomenna isovanhempia on tupa täysi, koska oma äitinikin tulee Turkuun hengaamaan. Mummu on hankkinut Lallille pussillisen rumia miehiä, mutta koska olen ankea äiti, annoin luvan tuoda vain yhden rumamiehen hänelle.

Ohessa tunnelmakuvia Pohjolasta, jossa oli todella kaunista ja hiljaista:




 Remonttikuvia:




Otteita asunnolla käydystä keskustelusta:
M: "Voisin huomenna mennä urheilemaan"
T: "Eikö etusijalla voisi olla tämä remontti ja sen valmistuminen"
M: "Ei, haluan mennä harrastamaan. Tulen sen jälkeen remppaamaan"
X: poistettu
Kaikki muut: ------(hiljaisuus)
X: poistettu

Arvaatteko, kuka tämä X on? Entä muut keskusteluun osallistujat? Olenko aivan idari ja tyhmä, jos ärsyynnyin näistä keskusteluista?

torstai 9. elokuuta 2012

Helsinki-ikävä

Mitä ikävöin Helsingistä:
-Kalliota ja erityisesti Brakua, sen äitejä, söpöjä lapsia, sitä kahvikoria ja Aleksis Kivenkadun S-marketin eväitä.
-Pikkupuistoa ja kaikki pikkupuiston tyyppejä.
-Muotia ja muodikkaita ihmisiä, alakulttuureja. Täällä ainoa katukuvassa näkyvä alakulttuuri on hevarijätkä tai sellanen ihme seksikäs nahkainen metallimuija. Katukuvassa on myös hämmästyttävän paljon karseita tatuointeja ja lävistyksiä ja Ed Hardy-kuteita ja maastokuviota.
-väkijoukkoja, paljon ihmisiä. Täällä ei ole missään jonoja, kaikkialla on avaraa ja näen samat tyypit joka päivä kaupungilla.
-lapsiperheen tapahtumia. No just ne kaikki ihanat lapsijutut, josta olen jo aiemmin meuhkannut.
-Muodikkaita vanhempia ja kivastipuettuja lapsia.
-kahviloita, sellasia niinkuin Ihana kahvila tai Kahvila Sävy. Ei täällä ole sellaista. Tai okei, se Cafe Art on ihan kiva, mutta liian hieno.
-kahvin haju Meiran tehtaalta, sellainen Alppilan kuulas syksyilma ja kahvin haju, nyyh.
- lintsin ja baarien äänet, ratikan äänet. Kaipaan sitä, että yöllä herään baarista palaajien ääniin ja jonkun känniseen kännykkälänkytykseen. Täällä, tai ainakaan siellä Pohjolassa, ei kuulu pihaustakaan mistään.

Mikä Turussa on kivaa:
-Seikkis.
-Hintataso. Täällä saa perheasunnon samalla hinnalla kuin Alppilasta saa yksiön.
-Kaikki kauniit talot ja kauniit paikat.
-Tori.
-Lola.
-Mun uudet kaverit
-Ja on täällä paljon muutakin kai, mutta olen nyt niin ikävissäni etten pysty ajattelemaan.

Voisiko joku varata meille jonkun ihanan kerrostalokolmion Alppilasta neljän vuoden päähän?

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Miettisen kanssa bailaamassa

Oltiin eilen Miettisen kanssa vähän bailandoa kylillä remontin vastapainoksi. Miten sattuikin, oli juuri jokatiistainen bingoilta, joten lähdimme Hanko-sushin kautta Kukan bingoon. Vanha bingoystäväni Mira, oli saanut paljon porukkaa houkuteltua mukaan, joten meitä olikin vahingossa ihan sikkenä.
 Minä olen tuo rumin ja läskein isopää, jolla on Sofi Oksasen väriset legginssit.
Kukaan meidän pöydästä ei voittanut, mutta hauskaa oli. Paikalle oli osunut sikana kaikenmaailman iloisia turisteja, jotka lauloivat jotain "Ussassaa-ussassaa", maanpuolustushenkinen nuori tulkkaajapoika ja espanjalainen linnunluinen iloinen nainen ja tietty me!
Jee! Bingo-4-life!

lauantai 4. elokuuta 2012

RumaMies

Hesarissa oli viikolla kolumni sukupuolisensitiivisyydestä ja Facebook-ystäväni olivat jakaneet tuota juttua ahkeraan omilla aikajanoillaan. Sinänsä asia on hyvä, ja varmasti monille uutta ja käänteentekevää, mutta itse olen jo ihan kyllästynyt sukupuolineutraaliin ja -sensitiiviseen kohkaamiseen.

Kun Lalli syntyi ja olin itse pienen lapsen vanhempi, olin hormonipäissäni juuri sitä mieltä, ettei lasta saa kutsua tytöksi tai pojaksi, tai lasta ikäänkuin pakotetaan olemaan jonkinlainen kulttuurinen stereotypia siitä, millaiseksi aikuiset haluavat lasten kasvavan. Olin ihan varma, että kaikki nukke- ja autojutut ovat vain aikuisten lapsilleen pakottamia, niiden tyhmien vanhempien kasvatuksen tulosta. Neuvolantädin "Pojasta tulee varmasti formulakuski"-tyyppiset letkautukset saivat minut voimaan pahoin, ja anopin poikajutut saivat aivoni sauhuamaan.

Nyt, kolmevuotiaan poikalapsen äitinä, voin vain todeta, että kaikki silloin tekemäni työ on "valunut hukkaan" ja ajatukseni kääntyneet päälaelleen. Sukupuolisensitiivinen tuleva herkkä runopoikani on autojen ja muiden kulkuvälineiden kautta siirtynyt vaiheeseen kaksi: Spidermaniin ja muihin hirviöukkeleihin, eli RumaMieheen. Lallin silmissä oikein alkaa loistamaan, kun jossain näkyy Spiderman tai Salama McQueen, ja yksi hänen suurimpia haaveitaan olisi RumaMies-verkkoperälippis (tähän sellainen yrjöävä hymiö).
Voi sitä onnea, kun uuden asuntomme kellarista löytyi edellisten asukkaiden jäljiltä kuminen pieni luuranko, eli Lallin ensimmäinen oma "RumaMies". Tätä ukkelia on keinutettu, pesty ja kannettu hiekkalaatikolle ja se on todella tärkeä sille. Jännä juttu, miten hirviöukkelihulluus on tarttunut, vaikka emme tosiaan ole katsoneet mitään Spiderman-elokuvia tai muutenkaan mitään supersankarityyppejä olla! Missä se meidän sukupuolineutraali kasvatus nyt on?! Mitä sukupuolineutraali kasvatusopas sanoo siitä, kun lapsi haluaa olla niinkuin muut? Jos se ei haluakaan olla tyttömäinen poika tai poikamainen tyttö, kelpaako se myös silloin minulle, tiedostavalle vanhemmalle, joka haluaa olla niin sairaan suvaitsevainen?
Lalli itse myös rakastaa olla poika, ja haluaa itse puhua itsestään poikana ja vaikka Seelasta tyttönä, Likka Likkasena ja Kundi Kundisena. Miksi se olisi minulle suuri ongelma, jos se ei lapselle itselleen ole. He ovat omia sukupuoliaan, ja iloitsevat sukupuolestaan jokainen omalla tavallaan, ja minä vanhempana iloitsen siitä että he ovat onnellisia.

Helsingissä ja varsinkin Alppilassa/Kalliossa lasta kasvattavalle vanhemmalle ei varmasti ole vaikeata noudattaa vaikka millaista sensitiivisyyttä, koska siellä kaikki vanhemmat ovat niin "tiedostavia ja kantaaottavia". Kun muutimme tänne Turkuun, oli ero oikeastaan lasten vaatteissa ja ulkonäössä hätkähdyttävän suuri. Täällä pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä, tytöillä on pinkkiä ja pitkä tukka ja pojilla printtejä ja siilitukka.
Lallia luullaan kokoajan tytöksi ja sekä lapset että aikuiset ihmettelevät hänen vaatteitaan, pinkkiä pyöräänsä ja pitkää tukkaa. Kalliossa harvemmin kukaan edes mainitsi asiasta. En tiedä, kai tuo Hesarin juttu voitaisiin julkaista vaikka Turun Sanomissa, ja voisi sitten katsoa että syntyisikö siitä keskustelua täälläkin.

Tiedä vaikka joku siilitukkainen poika laittaisi Hello Kitty-lippiksen ylpeänä päähänsä!

Remontti; tänään, tässä ja nyt.

Alakerran tapetit revitty eilen viinin ja tupakan ja ystävän kanssa, yläkerran tapetteja revitty tänään ja Miettinen maalannut yläkerran katon ja pessyt alakerran katon. Kyllä tämä tästä, ehkä. 

Huomenna saamme isovanhemmat apuun, eli homma toivottvasti etenee vielä rivakammin!

torstai 2. elokuuta 2012

Vastakohdat

Monesti kuulee jauhettavan siitä, kuinka vastakohdat täydentävät toisiaan. Nyt tämän remontoinnin myötä olen taas saanut elävän muistutuksen siitä, kuinka erilaisia me Miettisen kanssa ollaan.

Esimerkki 1) Tarvikkeiden hankkiminen. Miettinen kaivelee vanhoja kasseja ja nyssyköitä ja etsii aiemmista remonteista jääneitä välineitä, itse ostaisin tukka putkella uudet, "kun ei vanhoja enää ole".

Esimerkki 2) Esivalmistelu: Miettinen poistaa listoja, suojaa lattiaa, poistaa ja/tai teippaa pistorasioita ja etenee huone huoneelta. Itse riivin milloin missäkin ja suihkin miten sattuu ja kaikkialla on vähän meikäläisen kädenjälkeä, jota tunnollinen Miettinen sitten korjailee.

Esimerkki 3) Toteutus. Miettinen ottaa selvää, miettii, kyselee, harkitsee jne. Itse olen jo pitkällä tekemässä kauheella raivolla, kun Miettinen miettii vielä että löytyisiköhän kirjastosta joku kirja liittyen aiheeseen. Itse huudan vieressä, "Lopeta toi nysvääminen, ala hommiin!"

Esimerkki 4) Jälkityöt. Miettinen siivoilee pitkin matkaa, joka ilta. Itse silloin kun huvittaa ja en jaksa muutakaan.

Esimerkki 5) Tehokkuus. No mun tyylillä saa aikaan joko huipputuloksia tai tuhoa, Miettisen tyylillä hitaasti mutta hyvää jälkeä.

Kumman palkkaisitte remonttihommiin? Meillä on nyt kolmas yhteinen remontti menossa, ja vielä toisena päivänä ollaan kavereita. Ja tällä yhdistelmällä ollaan kyllä aiemminkin onnistuttu!

Ps. Tuli mieleen muuten tänään hauska muisto lapsuudesta, kun Lalli kulki remontin seassa ja kyseli milloin mitäkin ja en jaksanut keskittyä täysillä sen tekemisiin.
Meidän mummolla oli hoitolapsia kun olin pieni, ja keksittiin yhden hoitolapsen kanssa ihan huippu leikki-idea, pissaleikki. Menin kysymään mummolta, että saadaanko juoda Villen kanssa nakuna niin paljon vettä kun jaksetaan, ja pissataan pinkille peitolle leikkihuoneen sängyssä. Mummo teki jotain muuta, ja vastasi vaan että "mmm, joojoo". Me Villen kanssa alettiin leikkiä ihanaa juoma-/pissaleikkiä, josta mummo tietenkin huomatessaan suuttui. Yritettiin kuitenkin seivata itsemme sillä, että oltiin saatu mummolta lupa.



Remppajuttuja tältä päivältä (saattaa kiinnostaa edes Maria)

Tämän päivän remonttisaldo on aika vaatimaton. Ensin tehtiin hommia yhdessä Lennun päikkäreitten ajan, ja sen jälkeen toimin lähinnä lastenhoitajana. Mutta Miettinen paiski hommia täydellä höngällä, ja kyllä siellä taas paremmalta näytti. 

Kaipaisin lukija-apua tämän eteisen "syvennyksen" kanssa. Eli edelliset asukkaat olivat pitäneet tätä naulakkona, mutta itse haluan käyttöön kirppislöytöni alkuviikolta ja tästä jonkun muun jutun. Riikalla oli hyvä idea blogissaan joskus aikoja sitten, mutta en jaksa survoa kaikkia tavaroitani mihinkään laatikoihin. Vanhassa kodissa meillä oli erikseen kenkäkaappi, eli appiukko oli tehnyt normaaliin eteisenkaappiin kätevät hyllyt. 

Voisinko yhdistää nämä kaksi ideaa toisiinsa? Onko rumaa, jos laittaisi tähän syvennykseen hyllyjä, joissa olisi sekä kenkiä että kaikennäköistä hattulaatikkoa tms. Ja olisiko ihan vammanen idea säilyttää tuo kreisi väri tuolla sisäpuolella, kun se ei näy? Vai joku tapetti? Vai vaan valkea? Help!
 Kierrätystorilta ostettu lamppu odottelee kuumeisena pääsyä keittiöön.
Yläkerrasta purimme itsetehdyn kaappiviritelmän, jonka jälkeen yläkerta näyttää huomattavasti isommalta ja ilmavammalta. Toisaalta nyt yläkerta suorastaan huutaa uutta kattoikkunaa myös toiselle puolelle. Onkohan sellainen kallis asentaa?

 Ja mikä parasta; naapurissa asuu ihan samanikäinen tyttö! Lallille löytyi oma kaveri! Tänään on siis leikitty, juostu, syöty eväitä, käyty puistossa ja kyläilty uuden ystävän luona, tosi kivaa.

Ja muuten ai niin, tilasin nyt ne tapetit! Ylös tämä ja alas tämä!