torstai 31. tammikuuta 2013

Besservisserit vastaan pullamössöt

Mä lopetin Turun sanomien tilauksen ja tilasin sen sijaan taas Hesarin. Turun sanomat tuntui liian ankeelta ja sellaselta "Jarmo osti sukset Liedossa"-tyyppiseltä paikallislehdeltä, ja täytyy sanoa että kyllä olen tyytyväinen uudistettuun Hesariin, se uusi tabloidikoko on lapsiperheelle täydellinen: voi lukea lehteä vaivattomasti sohvalla, juoda aamukahvia ja "osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun".

Mun on monta päivää pitänyt kirjottaa yhdestä Hesarin artikkelista, mutta en ole saanut aikaiseksi, mutta parempi myöhään kuin tiedätte kyllä... Ja harmi, etten säästänyt niitä juttuja, koska nyt joudun viittaamaan näihin kirjoituksiin ihan ulkomuistista. Ja tällaisiin tapauksiin, jossa en enää kehtaa facebookissa asiasta raivota, on blogi ihan mahtava.

Mutta Hesarissa oli toissa sunnuntaina kirjoitus, jossa joku Kelan ukkeli peräänkuulutti miesten osallistumista lasten hoitoon ja toivoi miesten käyttävän vanhempainvapaita useammin, jotta lasten saamisesta koituvat kustannukset jakautuisivat molempien vanhempien työnantajille ja syntyisi aitoa tasa-arvoa jne. Olikohan vain 4% miehistä, jotka käytti ylipäätään oikeuttaan vanhempainvapaaseen, ja miniprosentti x isyyslomaan, eli luvut olivat todella pieniä. Ihan asiallinen kirjoitus.

Seraavana aamuna joku vuosina 83- ja 84 lapsiaan kotiin hoitamaan jäänyt 55-vuotias nainen kirjoitti mielipidepalstalle kärkkään jutun siitä, kuinka luonnotonta on nykyvanhempien uupuminen omien lastensa hoitoon ja kuinka väärin on, että lasten kanssa kotona oloa verrataan "kaaokseen", ja kuinka tasa-arvo ei synny kellottamalla jne. Hän muisteli kotiäitivuosiaan lämmöllä, ja oli sitä mieltä, että miesten tulee saada tehdä töitä ja naisten olla kotona, koska "eivät eläinuroksetkaan jälkeläisiään hyysää". 

Mulla näissä "entisajan ihanat kotiäidit vastaan nykyajan paskat äidit"-vastakkainasetteluissa nousee vitutuskäyrä samantien punaiselle. 1) Mistä nämä ihanat pullantuoksuiset huippuäidit muistavat tarkalleen, miltä heistä tuntui kohta 30 vuotta sitten? 2) 30 tai 40 vuotta sitten yhteiskunta oli hieman erilainen, ja naisten osallistuminen työelämään oli harvinaisempaa 3) miesten ja naisten tasa-arvokäsitykset olivat erilaisia 4) nykyisin on paljon naisia, jotka voivat (voitteko kuvitella!!!?!?!) olla paremmin palkattuja/koulutettuja/kunnianhimoisempia jne. kuin miehensä 5) monet miehet voivat vaikka haluta hoitaa lapsiaan ja osallistua lastenhoitoon muullakin tavalla kuin olemalla töissä ja harrastuksissa.

Ylipäätään, miksi osallistua mihinkään keskusteluun "toimi meillä, pakko toimia kaikilla"-argumenteilla? Eihän kukaan normaaliälyllä varustettu ihminen voi ajatella, että kaikki perheet olisivat samanlaisia, ja kaikilla toimii samat ratkaisut? Jokainen perhe saa ja voi tehdä itselleen sopivat ratkaisut, ja niitä ei kenenkään, ainakaan vuosikymmenten takaa, tarvitse tulla arvostelemaan tai kyseenalaistamaan. Miksei mikään saisi muuttua lasten hoitovastuussa, jos koko yhteiskunta on erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten? 

Tuntuu, että näillä entisajan besservissereillä on joku mieletön tarve saada kiitosta tekemistään uhrauksista, ja he kadehtivat nykyajan naisia, joilla on (ainakin periaatteessa) mahdollisuus yhdistää työ ja perhe. Näillä naisilla on mieletön tarve saada väheksyä nykynaisten tekemisiä ja painottaa sitä, kuinka yksin ja ilman apua he suoriutuivat lastenkasvautuksesta, ja "kuinka helppoa näillä nykynaisilla on, kun miehet hyysäävät ja jopa tekevät ruokaa". Äityslomakin on liian pitkä ja siitä saa liikaa rahaa ja kaikki on niin siloteltua ja siltikin jaksetaan uupua ja valittaa.

Mä en kestä. Sanokaa te nyt jotain. Mua oikeesti harmittaa, etten kirjoittanut tästä heti silloin kun nämä ilmestyi, koska silloin olin vielä enemmän raivona, mutta liian kiireinen ja pahoinvoiva ottamaan kantaa täällä facebook-raivoamisen lisäksi. 

perjantai 25. tammikuuta 2013

"Suloinen" alkuraskauden vauvamassu

Mulla on nyt siis raskausviikko 16 menossa ja näytän tältä. Mahassa täytyy olla paljon ruokaa, Alepubin ja Proffan kellarin halpaa opiskelijakaljaa ja jotain taikutta masukin lisäksi, nimittäin on iso. Ja tukala näin iltasin, kun tyhjennän jääkaappia ja yökin.
Uusi raskausoireeni on hiuksiällötys, eli jos pesen hiukset ja alan ajattelemaan kuinka ne on märät ja liimautuu selkään ja jää rintsikan alle, alan yökkimään. Sama jos hiukset koskee suuhun tai jos näen irtohiuksia roikkumassa jossain kun syön. Välillä pelkkä hiusten ajattelukin vahingossa saa yökkimään. 

Sama oli viime raskauden alussa; muistan kuinka yritin kertoa ystävälleni Marille taikinassa olleesta hiuksesta, kun juttu ei edennyt yökkimiseltä mihinkään ja Maria nauratti julkiyrjöily kadulla.

Ps. Sanat masukki, masuasukki, masuvauva, tarrasukat ja jaksuhalit on muuten ihan hirveitä heinämamma-sanoja.

Pps. Nyt mä muuten laitoinkin tänne kuvan, mutta tää ajaakin ihan toista agendaa. Samalla näätte meidän kaunista sisustusta, eli tää on nyt äitiys-, sisustus- ja lifestyleblogi!

Äitiys- ja sisustusblogeista (sisältää blogimutsi-testin)

Päätin raskauspäissäni ja hormoniraivossa, etten enää ota tänne kuvia lapsistani tai mistään muustakaan, koska mua on alkanut ahdistaa maailman yhdenmukaisuus ja sellanen "katsokaa kuinka ihanaa meillä on, vaikka oikeasti vihaan itseäni"-sisustus- ja kotijutut..

Tai oikeastaan vihaan sitä, kuinka katsellessa jotain sisutuslehtiä tai -blogeja, tulee sellanen "pakko saada"-olo, ja sitten kun asiaa vähän aikaa makustelee, tajuaa ettei oikeasti tarvitse mitään. Omat sisustusratkaisut alkaa tuntua matkituilta ja pakkotoistolta, jota on nähnyt sata kertaa jossain muualla, ja jonkun muun päättämiltä. Tuntuu kuin kaikki noudattaisi sellasta samaa kaavaa, jossa toistuu Ikean Rand-matto, Tapiovaaran pöytä, Marimekon pikkujätski-kangas, Lokki-lamppu, String-hylly ja muut ihanat klassikot.

Lapset on näissä kodeissa puettu MiniRodiniin, PoPiin ja ne juo Lifefactory-pullosta jotain luomumaitoa ja ränkkää TivoliAudiota, joka on puolihuolimattomasti aseteltu näkyviin. Siis älkää käsittäkö väärin, mulla itselläni on nämä kaikki samat kamat, ja haluan niitä kaikkia :), mutta samalla alkaa jotenkin ällöttää omat valinnat.. Onko nämä omia valintoja, vai jonkun blogi-tai kulutustaivaan keksintöjä?

Samalla kun mua ällöttää, haluan kuitenkin kaikkea, mitä nään ja kärvistelen jollain kusisella opintorahalla ja haaveilen Artek-sohvan päällystämisestä, että sitä kehtaisi esitellä blogissa. Meillä ei ole rahaa aina edes vessapaperiin ja silti ajatukset pörrää jonkun typerän turhan kuluttamisen ympärillä.. Yök.

Mutta lupaan kuitenkin, että jos joskus saan sen espoolaisen spermalavitsan päällystettyä, laitan siitä ennen ja jälkeen kuvat ihasteltavaksi! Sitten voitte kahdehtia, kuinka ihanaa meillä varmasti on!

Tähän loppuun vielä Oletko blogimutsi?-testi!
Laske montako näistä tuotteista sinulla on!

Bugaboot (Donkeyt tai Chameleonit, iha sama!)
Lifefactory-pulloja
Ikea Rand-matto
Maalattu lattia
Marimekon pikkujätski- tai muu muodikas verhokangas
String-hylly
Lokki-lamppu
Tapiovaara-pöytä
TivoliAudio-radio
Kliinisen valkoista kotona, lastem lukumäärästä riippumatta
Artek-sohva
MiniRodinia
PoPpia, sekä äidillä, että lapsilla
Macci ja iPhone
Järjestelmäkamera
Hillitön ostokiima aina päällä

Mulla on rasti kaikissa, paitsi kliinisyydessä ja järjestelmäkamerassa ja siksi en otakaan niitä kuvia!

IHO-hysteriaa

Kuten Oimutsimutsi ja varmaan monet, monet muutkin, mä olen ihan koukussa Iholla-ohjelmaan!

Opiskelun, lasten, Miettisen, netin ja muiden elämän esteiden joukkoon astunut uusi jäsen, eli telkkari arkisin klo 22-22.30, joten en saa ikinä kirjotettua tänne.. Mutta ajattelinkin nyt sitten kertoa teille ihosta, koska muuta mulle ei sitten oikein jokailtaisen pahoinvoinnin lisäksi kuulukaan!

Mun lempparihahmot kivuusjärjestyksessä:

1) Hampparimuija: se radioihminen, joka dokaa, bailaa ja valittaa. Tää on niinku mun alter ego ennen lapsia; tykkäsin olla kännissä, soitella kännipuheluita keskellä yötä ja baareissa valittaa ettei kukaan kiinnostu musta. Ainut miinuspuoli on se että sillä on se toinen nainen-asetelma, jos koska olen niin häiriintynyt henkilö, pelkään että se on perheenisä tai joku muu inhottavan omaa elämää liippaava se sen kundis. JA toisaalta, se on itse niin hauska hahmo, että se sais jonkun paljon kivemman ku joku varattu pettävä persenaama.

2) Ennustajaeukko: Niin ihana! Sata lasta ja jotenkin niin mahtava ja jalat maassa oleva, ei mikään äitiyshullu vaan ihanan kyyninen ja silti lämminhenkinen. Eilisessä jaksossa se pääsi seiskan bileristeilylle ystävänsä botox-Riitan kanssa ja silti se vaan itki lastensa perään, voi ei! Mutta se on toinen mun lemppareista, jaetulla ykkössijalla hampparin kanssa!

3) Ex-uskis: Mä tykkään astelmasta uskonsa hylännyt ja itsetutkiskelu, vaikka se ei liity millään tavalla itseeni. On jotenkin jännää kuunnella ihmistä, jolla on ollut niin tiivis yhteisö alkuelämässään, ja nyt sillä on alkanut ihan uusi elämä, jossa sillä ei ole mitään pohjaa, johon nojata. Häähulluuden paljastuminen oli pieni takaisku, mutta annan sen anteeksi.

4) Kokoomusnuori: Ensin inhosin, nyt olen alkanut suhtutua äidillisellä lämmöllä häneen. Jotenkin suloista, ettei se kestä sitä, että poikaystävänsä, kokoomusnuori-Vesa, jättää hänet varjoonsa. Tuttu teema omasta nuoruudestani, jolloin seurustelu oli jotenkin epäilyttävää ettei ole "vain jonkun tyttöystävä". Myös kotoa poismuuttaminen ja oma uusi koti on jotenkin symppiksiä aiheita, muistan itsekin kuinka jännää oli muuttaa pois kotoa, ja Töölön asuntoon asumaan. Muistan kuinka silloinen anoppini käski kirjata kaikki ostokset ylös, että erotapauksessa saamme omamme pois. Se oli tosi loukkaavaa, ja niin kokoomusnuorikin oli loukkaantunut kun Vesan äiti oli kritisoinut yhteenmuuton ideaa.

5) Insinööri: Yksinhuoltaja, joka hinkuu kokoajan miestä. Tämä hahmo on kaikista vähiten kiinnostava, koska hahmo kuvataan niin romanttisena ja sellanen miehenkipeenä. Lisäksi se jotenkin lässyttää.

Että sellasta. Kuka mielestäsi on paras ja mielenkiintoisin?

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Rekkatyttö vai nukkepoika?

Mullahan on vahvasti jokaisen raskauden kohdalla ollut "tyttöolo", joka on  sitten päättynyt rakenneultraan ja kätilön iloiseen huikkaukseen että "Ei muuta kuin junaradan ostoon sitten!" tai "Kyllä täällä munat näkyy". Tällä kertaa olen oikein vahvasti ollut sitä mieltä, että vauva on poika, ja en sen kummemmin tarkkaile "kehoni viestejä vauvan sukupuolesta", kun en ole kovinkaan onnistuneesti sitä osannut tulkita tähänkään mennessä:).

No, ympäristöstäni sen sijaan löydän jatkuvasti erilaisia vihjeitä siitä, millaisia ovat ne "poikaoireet" tai "tyttöä odottavan oireet". Ajattelinkin nyt sitten ihan huvin ja urheilun vuoksi listailla niitä tähän ja voitte itsekin lisätä mahdollisia omianne tänne, niin katsotaan heinäkuussa, millanen vauva tuli!

1) Suolaisen tai makean himo: Tytöistä tekee mieli makeaa, pojasta suolaista
2) Karvojen kasvu: tytöistä ei karva kasva ja pojasta kasvaa kaksinkerroin
3) Pahoinvointi: Tyttöraskaat voi pahoin, poikaraskaat ei
4) Finnit: pojista ei tule finnejä, tytöistä tulee
5) Mahan muoto: tytöistä iso ja laakea pallo, pojista kompaktimpi alapallo, joka ei näy "takaapäin".
6) Valkovuoto: Tämä on uusi kuulemani oire, henkilökohtainen lempparini! Poikaraskailla on "lorahtelevaa" valkovuotoa, ja paljon ja tyttöraskailla valkovuoto on jänkimpää, ja sitä on vähän.
7) Lihominen: Tytöistä leviää reidet ja perse, pojista lihomista ei niin huomaa
8) Linea negra: Pojista tulee viiva mahaan ja tytöistä ei, vai oliko se jonkun mittaiset viivat

Ja ai niin, heinäkuun odottajista löytyi tälläinen upea kansainvälinen "nuppitutkimus", jossa vauvan sukupuolen voi päätellä jostain haarautuneesta nupista ja sen kulmasta. Mun ultrakuvissa ei kyllä nuppia näkynyt, joten tästä ei ollut apua :)! Linkkaan sen tähän, että tulevilla sukupolvilla on käytettävissä vastaava tieto!

Sormustestiä en tässä raskaudessa ole tehnyt, mutta aiemmissa on tullut arvioksi tyttö ja poika. Kiinalainen raskaushoroskooppi on myös näyttänyt ekassa tyttöä ja tokassa muistaakseni poikaa. Että nekään ei ole niin luotettavasti ennustaneet näitä sukupuolijuttuja, vaikka niin luotettavilta ovat muuten vaikuttaneet :)!

No, itselläni edellisissä raskauksissa oli bensan haistelun himo tankkaamassa tai ulkona(siis ei imppaus :O), karvankasvusta olen jo aiemmin avautunut, pahoinvointia ei ollut ekassa, mutta tokassa oli iltaisin, vahvat linea negrat molemmissa, valkovuotoa en muista ja lihoin 25 kiloa per raskaus. Tuloksena poikia.

Tällä kertaa pahoinvointia ja väsymystä iltaisin, salmiakin ja appelsiinin ja muun raikkaan himo, ei tee mieli bensaa, jatkuvan syömisen vuoksi olen lihonut, finnejä ja huuli halki naamassa, ei" erityisiä huomioita valkovuodossa". Mitäs sanotte? Kumpi tulee?

Mitä teillä tuli mistäkin oireesta?

Ja ps. Taas Jennan mutsi-33 ja sukupuolineutraali-85, ei tarvitse paheksua tätä sukupuoli-ilottelua, tämä on ihan viihteellistä! Kumpikin vauva on tervetullut ja iloisesti odotettu! Heippa!

pps. Huomasitteko luovan vapautuneen hymiöiden käytön?! Voisiko tämä olla uuden, vapautuneemman blogi-ilmapiirin merkki? Täällä vaan hymyillään, ei ahdistuta? Käännetään uusi lehti taikinanaaman historiassa?

101 dalmatialaista

Mulle on tullut uusia lukijoita! Jee! Nyt teitä on ihan yllättäen 101! Jee!

Uuden vuoden kunniaksi ajattelin linjata tätä blogin aihemaailmaa vähän.. Mietin, jos keskittyisin kuitenkin kertomaan opiskelusta ja sen herättämistä ajatuksista liittyen ihan mihin vaan, perhe-elämästä yleisellä tasolla, raskaana olemisesta ja jostain sellasesta.. Voin jakaa täällä myös onnistuneimmat leivontakokemukseni ja ylipäätään kehuskella tekemisilläni, mikäli kehuskelun aihetta löytyy.

Unohtaa meinaan valokuvat, perheenjäsenten esittelyt tarkemmin, ainakin valokuvat niistä ja siinä kai se alkaakin olemaan. Olisiko jotain toiveita liittyen johonkin? Erityisiä toivepostauksia tai inhokkiaiheita? Ei sillä, että välttämättä teitä kuitenkaan tottelisin :)!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Turun Beckhamit


Olen leikkimielisesti kutsunut meitä Turun Beckhameiksi, ja nyt viimeistään kun lapsia tulee lisää on lempinimi vieläkin aiheellisempi. Jos ette tajua miksi mielestäni ollaan niinkuin iki-ihanat Beckhamit, voin listata teille syitä:

1) Miettisellä on sikana fäshöniä aina päällä ja se rakastaa vaatteita
2) Meillä on kohta sairaasti lapsia, joista kolme ensimmäistä on mitä luultavimmin poikia (ja neljättä, sitä tyttöä), en usko tulevan!
3) Itse olen sikalaiha ja koppavan näköinen muoti-ikoni
4) Meillä on oma, liian hieno yksityisauto, jolla livutaan överisti paikalle

No kai noi nyt riittää jo. Mutta toinen mitä me, tai lapset, voitaisiin olla, olis Herreys tai Hansonin veljet, kun niissäkin on veljeksiä!

N.O.R.O

Edellisen postauksen raskausuutisen lisäksi pakko jakaa viikonlopun traumat täällä ja sitten käpertyä oksentamaan karkkipussin sisältöä. Meillä oli se. NORO. Voi vitun vittu.

Pahaa aavistamatta perjantaina lähdettiin Helsinkiin kyläilemään, ja kaikki olikin ihanaa kunnes lauantaina iltapäivällä Lennu alkoi oksentaa kyläpaikan lattialle. Oksentelua jatkui korkeintaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen lapsi meni ihan veteläksi ja kalpeaksi. Soitettiin terveysneuvontaan ja sieltä käskettiin soittaa ambulanssi. Koska olen tälläinen auktoriteettiuskoinen spede, joka luulee että vain lähes-kuolemantapauksissa soitetaan ambulanssi, soittelin ensin vielä ympäriinsä ja panikoin, mutta onneksi joku taho yhdisti minut uudelleen samaan terveysneuvonnan numeroon. Numeron hämmästynyt naisääni sanoi: "Soititko sinä äsken? Etkö nyt ole soittanut sitä ambulanssia?!", uskoin vihdoin ja sitten lähdettiin.

Menimme siis Lastenlinnaan tai mikä se nyt sitten onkaan, ja meidät kirjattiin alkututkimusten jälkeen osastolle, jossa sitten vietimme yön. Seuraavana aamuna lapsi voi jo suhteellisen hyvin, ja oli pirteä, mutta ripuloi. Samalla myös itse aloin oksentaa, ja oli oikein mukavaa itse virtsankarkailla ja oksentaa vessassa samaan aikaan kun lapsi ripuloi lattialle ja huudan vessasta "Odota! Älä koske kakkaan, äiti tulee ihan kohta" ja ovesta astuu sisälle sairaahoitaja ja lääkäri.

Vaihdettiin Miettisen kanssa sitten hoitovuoroa, ja lähdin Lalbukan kanssa toiseen kyläpaikkaan, kun edellinen oli jo saastutettu ja siellä sitten isovelikin alkoi oksentaa. Lennu joutui jäämään vielä toiseksi yöksi sairaalaan ja meidän koiranhoitaja oli lupautunut olemaan vain sunnuntaihin asti. Kerjäämällä ja lahjomalla sain taivuteltua hoitajan vielä yhdeksi yöksi, koska junamatka oksentavana oksentavan lapsen kanssa ei houkutellut ja muutenkin olisi ollut ikävää jättää loppuperhe Helsinkiin. Samalla pelotti myös, että mitä jos Miettinen saa saman paskanoron, ettemme pääse ikinä kotiin!

Nyt, onneksi, makaan kotisohvalla ja olemme sentään kaikki kotona. Lalbukka ei ole oksentanut enää, Lennu voi suhteellisen hyvin, mulla on vaan vissiin normaali raskaus-paha olo ja Miettinen ei vissiin sitten saanut omaa Noroa. Huh. Kaikki siis hyvin!

Tunnustus

Mä olen saanut vaikka mitä tunnustuksia ja haasteita ja kommentteja ja uusia lukijoita.. Mutta mä en ole jaksanut enkä kerinnyt vastata niihin. Ja jotta ette pitäisi mua ihan sydämettömänä kusipäänä ja totaalimulkkuna, teen teille nyt maailmanensi-ilta-paljastuksen, nimittäin Miettisen poikatehtaasta pamahtaa:

MEILLE TULEE KESÄLLÄ VAUVA.

Mulla on vuorotellen paha olo tai nälkä, ja siksikään en ole jaksanut kirjottaa tänne. Kun oloni kohenee, alan kirjoittaa tänne aiempien karva- ja suolijuttujen lisäksi myös pukamista, istukasta, kohdusta ja muusta kivasta.

Muistui muuten kivasti mieleen se kuinka ihmiseltä riisutaan kaikki arvokkuus ja ihmisyys raskaudessa, kun sain neuvolasta puhelun, jossa käytettiin sanoja "pissa", "häpyhuuli" ja "alapesu". Olin jo opiskelijaelämässä pakottanut itseni tottumaan siihen, ettei nuorisoa kiinnosta mitkään navanalusjutut, mutta tässä sitä taas mennään.

Mä laitan sen vauvan ultrakuvan tänne, niin näätte kuinka söpö se on.

Ja ai niin, kaikesta opiskelija-megabailauksesta ja ruucun louhinnasta huolimatta, Miettinen on isä.

EDIT! JUURI UUTISISSA SANOTTIIN, ETTÄ PRINSSI HARRYN JA KATE MIDDLETONIN VAUVA SYNTYY SAMAAN AIKAAN!!!! IS THIS A SIGN!?!?! MINÄ JA KATE SAMAAN AIKAAN TYKSISSÄ?!?!!?!? Kätilö kysyy multa ja Katelta: "etsungaa sä synnyttämää oo tulos? käys plikka maatas tohon ni tutkitaan!"