maanantai 21. heinäkuuta 2014

Rouva kesäheinän virtuaalinen kesäoksennus

Mua ei huvita kirjottaa tänne, koska mulle ei tapahdu mitään sellaista, josta haluaisin tänne kirjoittaa.

Tai no, oikeastaan mulla ei ehkä ole aikaa miettiä ja jäsennellä ajatuksiani, mutta lisäksi olen myös miettinyt taas sitä, kuinka yksityisiä asioita olen tänne kirjoittanut tai haluaisin kirjoittaa.

Nyt kun ollaan koko perhe lomailtu, en ole halunnut kuluttaa aikaani siihen, että paineistun siitä, mitä olen tänne kirjoittanut ja mitä joku siitä ajattelee.. Aika vapauttavaa tavallaan. Samalla huomaan myös sen, että tähän blogimuijailuun menee aika paljon muutakin aikaa kuin vain se, että keksii kirjoitettavaa: vakoilla sähköpostista kommentteja kännykällä, panikoida että joku tunnistaa meidät ja miettiä miksi mun tyhmää blogia haluta johonkin yhteisöön eli olenko lihava/epänormaali/ruma ja vihaako kaikki mua vai enkö vaan osaa olla mielenkiintoinen jne.

Mutta tällä hetkellä blogi on siis lomalla, kuten minäkin.. Blogilomalla! Instagramissa julkaisen jatkuvasti kuvavirtaa jännittävästä fitnessmuijan ja kiireisen perheenäidin elämästä, facebookissa käyn kiihkeitä keskusteluita tärkeistä ja vähemmän tärkeistä aiheista, ja joskus kai pitäisi keretä elää ihan IRLiäkin, joten tämänlainen loma on varmaan enemmän kuin tervetullutta!

Hauskaa kesää teille ihanille tyypeille! Ehkä nähdään taas syksyllä tai sitten käyn heittämässä lopulliset heipat! Piissii ja lavii!

torstai 3. heinäkuuta 2014

Elossa ollaan

Hei vaan teille! Olen yhä hengissä, mutta ottanut joko ihan tietoisesti tai alitajuisesti etäisyyttä tähän blogiini.

Olen ollut kuukauden edes takaisin kipeänä, lomaillut, fitnessmuijaillut ja vaan ollut. Välillä on tuntunut, että olisi kirjoitettavaa, mutta sitten olen taas todennut, että en jaksa. Jotenkin tuntuu väkinäiseltä kirjoittaa sataan kertaan samoja asioita ja samasta aihepiiristä..

Tajusin myös ihanan personal trainerini opastuksella, että haluan kuitenkin pitää fitnessmuijajuttuni yksityisasiana, ja juhlia täällä tai muuten julkisesti vasta tavoitteeseen päästyäni. Mä en jaksaisi jotenkin aina nauraa itselleni kaikessa, koska samalla pilaan itseltäni onnistumisen ilon ja samalla ikäänkuin petaan jo sitä epäonnistumistani.

Vanha Bubu Dikkeri Likkeri, Dirius Lirius, eli meidän mummokoira, nukutettiin ikuiseen uneen viime viikolla. Koiraa on ikävä, ja asunto vaikuttaa hiljaiselta ja tyhjältä, mutta samalla tuntuu helpottuneelta, ettei tarvtse enää miettiä, koska se voi liian huonosti. Ja toisaalta, aika kauheata sanoa, mutta tuntuu paljon rauhallisemmalta, kun ei tarvitse komentaa kokoajan jotain, joka ei kuule tai muista, mitä sille on sanottu.

Olen myös menossa Ruisrockkiin tapaamaan womancrushiani, Lily Allenia, ja elinvoimaisesti bailaamaan ja samalla jättää väliin sunnuntain Sueden. Bailauskaveriksi saapuu Helsingistä vanha kunnon Sanna: eli Jonna ja Erin, Jippu ja Chisu tai Peikkoabi ja sen iso kaveri on taas kasassa! Isot lapset lähtee mökille, joten perjantaina aion istua sohvalla ja syödä vanukasta ja lauantaina sihautan sidukan!

Ollaan menossa perheen kanssa myös Berliiniin. Aika kiva kesä meillä tiedossa! Niin ja mulla on ihana uusi takki!