maanantai 21. joulukuuta 2015

Neljän äiti pikareflektoi

Moikka, pitkästä aikaa!

Kaksi lasta nukkuu, kaksi katsoo piirrettyjä, internet on täynnä ahdistavaa vihapuhetta ja näkymä ikkunasta muistuttaa etenevästä ilmastonmuutoksesta, joten parasta piristää itseään kirjoittamalla!

Lukija toivoi postausta aiheesta "neljän äidin joulupuuhat", ja ikävä kyllä, se postaus olisi aika lyhyt.. Nimittäin emme ole joulua kotona, vaan lähdemme valmiiseen pöytään Helsinkiin. Mukana viemme kaksi kakkua ja muutaman käikäleen juustoa. Aattona teemme kiertomatkan kahdessa eri kyläpaikassa ja seuraavana päivänä palaamme kotiin vain yhden lapsen kanssa, ja lähdemme Tukholmaan alennusmyynteihin ja kahviloihin vakoilemaan tyylikkäitä vanhempia.

Elämä neljän äitinä on ollut ylipäätään paljon helpompaa kuin olisin luullut tai miltä se ulospäin näyttää.. Päivät sujuvat rutiinilla ja muutaman kerran viikossa käyn opiskelemassa tai teen omia juttujani muuten vaan aamupäivällä, koska saimme vanhan hoitajamme takaisin. Silloin elämä tuntuu ihan luksukselta, kun ei tarvitse pukea neljää lasta puoli yhdeksäksi ja puoli yhdeksi viemään tai hakemaan eskarilaista. Iltaisin kirjoittelen kouluhommia sängyssä vauvan kanssa, tai jos oikein hyvin käy, vauva nukkuu ja kirjoitan kuuloetäisyydellä yläkerran sohvalla.

Salilla käyn yleensä enemmän viikonloppuisin joko aamulla tai illalla, joten siihenkin jää aikaa, jos haluaa. Parisuhdeaikaa ei oikeastaan ole, paitsi se tuleva laivamatka vauvan kanssa, eli melkein yksin. Tulevaa kesää ja sen mukana tulevaa bailausmahdollisuutta ajattelen usein, kun pipo alkaa kiristää arjessa.

Vauva on ihana ja nukkuu hyvin, eskarilainen uhmaa ja raivoaa, mutta vähemmän kuin ennen, ja kaksi väliin jäävää sekä pukevat että eivät pue hyvin päälleen, ja kissa on yhtä ärsyttävä hullu kuin ennenkin. Välillä huudan ja raivoan itse, välillä joku lapsista huutaa ja raivoaa, mutta aika hyvin tässä alkaa vauvavuosi olemaan jo melkein puolessa välissä!

Turkulainen elämä ei sekään rassaa aktiivisesti, eikä muuttokaan kiinnosta tässä hetkessä, vaikka asuntoja koko ajan katselenkin sillä silmällä, ja molemmista kaupungeista :). Ylipäätään tuntuu, että äitiys ei enää ole mulle mikään erityisidentiteetti, joka määrittää minua suuntaan tai toiseen. Ihan kuin olisin löytänyt sen "oman tapani olla äiti", niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. En jaksaisi tempoa mistään pieniin lapsiin liittyvistä asioista, saati puhua niistä, vaan keskittyä elämään vähän niin kuin kokonaisuutena, jossa on sopivasti kaikkea.

Että summa summarum: aika kiva. Hauskaa joulua!

6 kommenttia:

  1. Joo, kuulostaa just hyvältä. Vaikka musta tuntuukin edelleen, että kolme on ihan maksimimäärä lapsia mistä voi millään mittapuilla selvitä - mutta ei siis selvästikään ole. Ja valmiit joulupöydät on kyllä parasta.

    VastaaPoista
  2. Tulit mieleen kun luin mun yhden kaverin vastikää perustamaa blogia kun sä vissiin niistä asumisasioista oot innostunu ja Helsinkiin ajoittain kaipailet. Siispä ajattelin linkata kyseisen blogin tänne kommenttilootaan jos vaikka tämä sut tavoittaisi: http://meilahdenmutsi.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Toi neljän äitinä olemisen helppous saa mut huokailemaan tuskastuneen, kun tällain kolmen äitinä olen joka päivä monta kertaa helisemässä kilareiden partaalla. Nostan olematonta hattua tai huiskutan ponnarillani kunnioituksen merkiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo täytyy kyllä nyt sanoa, että on näköjään ainakin ollut lääkitys kohdallaan tuona päivänä :D!! On meillä myös sellaisia ihan hulluja päiviä, jossa kaikki huutaa ja itkee ja tappelee, eikä vähiten minä.. Mutta ehkä mä olin odottanut jotain ihan ranteet auki-kamaa, niin on elämä siinä mielessä kuitenkin helpompaa kuin luulin ja ehkä odotukset kaikesta paljon realistisemmat.

      Poista

Kerro jotain!