perjantai 27. helmikuuta 2015

Synnytykset ja kätilöt top-3

Nyt kun julkaisin tuon vauvauutisen ajattelin muistella teille aiempia synnytyksiäni ja niissä olleita sivuhenkilöitä- lapsia en siis laita järjestykseen :)!

Kolmossija, eli pronssinen mitali menee synnytykselle numero 3: turkulainen synnytys ja kätilötoiminta. Vastaanottava kätilö, Sari Havaksen näköinen nuiva kätilö lupasi nuivasti että "Kyllähän mä teidät voin tänne ottaa", ja lapsi syntyi tästä kolmen tunnin päästä. Välissä hän kävi ovelta toteamassa että "Näyttää sattuvan" ja "Kyllä sä voisit vähän noita supistuksia myötäillä".

Lapsen syntymästä muutaman tunnin päästä tukisukkainen lapsenryöstäjäkätilö vei vauvan teho-osastolle tarkkailtavaksi, eikä kukaan oikein kertonut minulle, että miksi. Toisaalta joku henkilökunnasta kyllä onneksi osasi kertoa että "Niin rouva, ei ne neuvolan ohjeet ihan mitään huuhaata ole: jos sitä syö mitä vaan niin kyllä siitä vauvasta tulee iso". Pääsin makaamaan osastolle huoneeseen, jossa huonekaverillani oli vauva vieressään ja itse itkin sängyllä vauvaa, jonka luulin kuolevan sen takia että mä olen syönyt liikaa raskausaikana. Myös päivittäin vaihtuvasta omahoitajasta ja henkilökunnan kireydestä saa miinussynnytyspisteitä. Olisin myös kaivannut jotain puolueetonta ja epälääketiteellisesti kerrottua tietoa siitä, mikä vauvassa oli vikana ja ehkä jotain perhehuoneen tapaista ratkaisua. Synnytyksen ainoat plussapisteet annan itselleni seinälle räjähtäneestä lapsivesipallosta.

Kakkossija, eli hopeinen synnytys- ja kätilömitali menee synnytykselle numero 1: käynnistetty synnytys, jossa henkilökuntaa seilasi edes takaisin ja jossa itse ilokaasupäissäni sekoilin vainoharhaisena. Oli epiduraalia, oksitosiinia, episiotomiaa ja kaikkea. Yksi kätilöistä tuntui mielestäni heruttavan Miettistä, ja oli jotenkin äryttävän oloinen ja muutenkin ilokaasupäissäni "muistelin" sujuvasti kuinka meidät oli lapsena huumattu vaatehuoneessa Soda Streamer-koneella ja hyväksikäytetty pedofiiliringissä, ja kuinka naapurit myrkyttivät lemmikkejä. Välillä leijuin naureskellen Nils Holgerssonin kanssa yläilmoissa, ja sitten taas jatkui synnytys, kun vanhempi kätilö sanoi, että "No niin rouva, jatketaan taas tätä synnytystä!".

Ykkössija, eli kultaisen mitalin arvoinen synnytys on synnytys numero 2: Tanssii tähtien kanssa-Sutu Markkasen näköinen rento rottweiler-harrastaja-kätilö Kätilöopistolla otti vastaan kauniin poikalapsen, joka syntyi kivasti ja nopeasti syksyisenä sunnuntaiaamuna. Hauskuuspisteitä synnytykselle annan ammeen täytöstä syyllistävälle siivoojalle, joka kävi huoneessa kääntymässä, ja keinutuolissa neuvoja jakelevalle Miettiselle.

Minkäköhänlainen tämä uusi synnytys mahtaakaan olla, GULP. Toivottavasti nopea, kivuton ja eheyttävä kokemus sitten viimesynnytyksen!

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kerran heinämamma, aina heinämamma

Jotkut teistä jo tietääkin instamutsin kautta, että meille tulee vielä yksi vauva loppukesästä. Tämä onkin sitten viimeinen laatuaan, ja täytyy kyllä sanoa että näitä eläkevauvoja ei enää tämä ikäneito kykenisikään tehtailemaan.. Nimittäin mä olen ollut ihan raatona koko alkuodotusajan!

Ensinnäkin, mua väsyttää aivan sairaasti. Voisin nukkua aamulla, päivällä ja illalla. Aamuyöstä mielelläni kuitenkin valvoisin miettimässä näkemiäni hulluja unia. Toiseksi, mua oksettaa kokoajan ja kaikki. Oksettaa hiukset, oksettaa hiusten pesu, oksettaa pesuaineen haju, oksettaa hajusteettoman pesuaineen haju, pyykit, tämä asunto, ajatus jonkun ravintolatyöntekijän tupakkatauosta, oksettaa kun Miettinen haisee ulkoilmalle ja oksettaa vaikka vahingossa ajatella jonkun torilla näkemäni papparaisen hengitystä. Että oksennettu on ja oksettaa.

Ruuista kiinnostaa wasabi, hapankurkku, selleri, sitruuna ja kaikki lihaa muistuttava, joka on aika jännää näin pitkän linjan kasvissyöjänä ja satunnaisena kalamuijana. Jos saisin valita, söisin jonkun littanan raa'an pippuripihvin, paistetun kalan tai lapsena kaverin luona syömääni tonnikalasalaattia. Toisaalta voisin imeskellä vaikka pekonia tai ilmakuivattua kinkkua ja huuhtoa sen alas jollain oliiviöljyllä ja puristetulla sitruunamehulla.

Naama kukkii, reidet paksuuntuneet, maha on jo ihan iso ja muutenkin näytän sellaiselta huumatun muumin ja vanhanmallisen My little ponyn sekoitukselta: isot ja märät silmät tuijottaa eteenpäin ja hymyilen onnellisena kaukaisuuteen, enkä muista tai ymmärrä mitään.

Nyt alkaa onneksi elämä vähän helpottamaan, koska en enää voi niin pahoin. Mulla on myös ollut alkuvuonna kauhein rupeama opiskelussa, mitä muistan, mutta sekin alkaa onneksi helpottamaan. Nyt kun ei ole niin paha olokaan, niin jaksaa taas keskittyä enemmän noihin jo olemassa olevin lapsiin ja ajatus tästä uudesta vauvasta ei enää kauhistuta oksentaessa roskikseen. Vauva-asian myötä päätimme myös jäädä Turkuun vielä ainakin kahdeksi vuodeksi ja hoitaa koulut loppuun täällä.

Mutta sellaisia juttuja kuuluu, mites teillä lukijoilla ja muilla tyypeillä menee? Niin ja sukupuolta saa alkaa taas arvuuttelemaan, koska en haluaisi taaskaan kysyä, kumpi se on :)!

Heinämamma vm. 2013 ja 2015