maanantai 22. helmikuuta 2016

Se parhaiten nauraa, joka jälkiviisaana katajaan kapsahtaa; eli muistilista seuraavaan kiroiluiltaan

Tapahtui näinä päivinä, että neljän äiti kävi ensin salilla, sitten sipaisi huuliinsa kevyesti luomukosmetiikkaa ja lähti feministiseen kiroiluiltaan ystävättärensä kanssa. Ihan tuosta noin vaan, kevyesti keskellä viikkoa! Jätti lapsensa ja lähti illaksi ulos!

Illan henkeen yleisöstä kaivattiin kiroilijoita esiintymään ja yllytyshulluna menin itsekin puhumaan! Sanoin paljon, kiroilin paljon, jännitin, mutta selvisin! Puhuin lapsista, äitiydestä, muistaakseni vähän urheilullisuudesta, maidon valumisesta, aikuisopiskelusta ja ehkä jostain muustakin.

Paljon jäi myös sanomatta, joten ajattelin nyt tehdäkin sellaisen "Mitä olisi pitänyt muistaa sanoa"-listan:

- Teemasta neljän äitiys olisin voinut sanoa lisää, että jos jotain jäi kiinnostamaan suurperhe, niin sitä voi kokeilla esimerkiksi tekemällä kaiken arjessa vaikkapa suossa. Kaikkea tekemistä tulee miettiä ensin viiden muun ihmisen kautta ja hakea jokaiseen liikahdukseen lupa joko mieheltä tai lastenhoitajalta.

Se jokaisen mieliin painunut "Mika Myllylä harjoittelee suolla"-vuoden lehtikuva on just kuin mun elämä, mutta siihen vielä rintareppuun ja pulkkaan muutama lapsi huutamaan ja Miettinen käkättämään viereen, niin alkaa olla aika autenttinen kokemus meikäläisen elämästä.

- Äititeemaan lisäksi vielä se, että aina kun äiti-ihminen menee ulos asunnosta, joku kysyy että "Kukas niitä lapsia hoitaa?". No, niiden isä. "Onpas se ihana kun päästää sut ulos". No, eikö olekin. Kyllä mä olen onnekas, kun pääsen jaloittelemaan välillä, että jaksan taas tyydyttää mieheni ja lasteni tarpeet.

- Ja vielä äiti-osastoon se, että kiroilun jälkeen viikon kestävä moraalinen ongelmointi siitä, että olisiko mun nyt pitänyt sitten vielä lopuksi sanoa, että kai kaikki ymmärtää että kuitenkin rakastan lapsiani ja miestäni, kunhan vähän päästelin höyryjä ja liiottelin, niinkuin aina. Ja että saahan äitikin vähän kiroilla joskus, vaikka on hyvä äiti ja zzzzz…..

- Joku kanssakiroilija lanseerasi sanan "Juha-indeksi", eli mitä suurempi taloudellinen päätös, sitä enemmän päätökseen osallistuu Juha-nimisiä henkilöitä. Juha hakkaa toista Juhaa selkään ja onnittelee rohkeista päätöksistä ja kolmas Juha tulee paikalle vaan suoltamaan jotain kiimaista tradenomi-jargonia.

Kehittelin tätä juttua hieman eteenpäin, ja mietin kuinka ärsyttävää on osallistua juhien työelämään. Juhat kertovat yhä nelikymppisinä juttuja armeijasta viitaten itseensä jonain reservin upseerina ja käyttävät urheilutermejä kertoessaan työelämän uudistuksista: milloin jumpataan, pallotellaan, otetaan koppi jne. Vaan korostaakseen sitä, kuinka naiset on ulossuljettu siitä niiden juhien omasta pienestä piiristä, jossa hommat taputellaan saunassa ja golf-kerhoissa. Juhat ovat jopa saattaneet tavata vuosikymmenet sitten jossain jalistreeneissä ja jumpanneet sekä pallotelleet siitä asti yhdessä.

Naisten vastaavaa juhailua olisi kehuskella aikuisena yhä sillä, kuinka monen isosen kanssa sekoili riparilla tai kysellä huutaen palaverissa että "Raija, monta tikkiä tuli synnytyksessä?!" tai "Marjatta, vanha menkkamuija, miten menee!?!, "Tiina, senkin munahaukka! Saitko eilen!?" jne.

Noin niinkuin alkajaisiksi. Olisi mulla sitten varmaan paljon muutakin sanottavaa, mutta aloittaisin noilla.

Muistakaa kiroilla, se tekee hyvää sielulle!

4 kommenttia:

  1. Mikä kihelmöivän kirmaava otsikko!!! Olen odottanut postaustasi ja kannatti odottaakin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nyt ei ole runosuoni pulputtanut pitkään aikaan, mutta sain aikaiseksi edes yhden postauksen 😄!

      Poista
  2. Voi vittu ku olisin ollu paikalla!

    -murphy

    VastaaPoista

Kerro jotain!