keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

To be or not to be emerita

… vai vaan lannistua imetyssohvalle kuolaamaan päälleen? That is the question.

Edellisessä postauksessani mietin asuinpaikkaa, nyt astun vielä epävakaammille vesille, eli valmistumisen ja äitiysloman jälkeiseen elämään!

Eli lord help me siinä, että mitä sitä ihminen tekee, kun tämä pikkulapsivaihe ja opiskelu loppuu. Nyt on ollut ihanaa, kun kaikkea saa tehdä vähän niinkuin puolitosissaan ja voimavarojensa mukaan, paita räässä ja pahoitellen, ettei ole kunnolla valmistautunut. Mitä sitten, jos joskus oikeasti lähtee täältä kodistaan jonnekin oikeaan työelämään, jossa ketään ei kiinnosta, että montako lasta ja miestä kotioloissa odottaa ja kuinka huonosti tuli viime yönä nukuttua…?

Äitiysloma loppuu ensi kuun lopussa ja opinnot ovat loppuvaiheessa. Vanha kunnon opintojen loppuvaiheen paniikkivauva ei enää tule kysymykseen, koska tässä on jo ihan kivasti tätä ohjelmaa. Vanhaan työpaikkaan ei voi palata ilman Helsinkiin muuttamista, ja se ei ihan äkkiä käy kuitenkaan. Kukaan ei vissiin ole kotoa ketään tullut hakemaan, joten jotain kai tässä tarvitsee tehdä. Mistä sitä kykenee tässä elämässä vetäsemään bisnes- tai ylipäätään "joku normaali ihminen"-vaihteen päälle…?

Erilaiset työpaikat kiinnostaa, mutta jotenkin tuntuu vaikealta luottaa itseensä, että edes uskaltaisi hakea mihinkään seksikkäisiin tutkimuspaikkoihin.. Asuntobisnekseen avointen hakemuksien tehtailu on sekin varteenotettava vaihtoehto, yrittäjyyskin kiinnostaa ja jatko-opiskelu myös.

Olen pinterestissä jo kerännyt itselleni emeritatason vaatekaappia, miettinyt jo emeritan kesätyylin valmiiksi ja ostanut huulipunan, joten se puoli työelämästä on jo hoidossa. Nyt vaan pitäisi uskaltaa, luottaa, kehdata ja kääriä hihat!

Että nyt kaikki mentorit ja voimeläimet ulos koloistaan ja aloitetaan hanke nimeltä "Taikinanaama takaisin sorvin ääreen, kevyt lasku".